oon nyt tasan viikon pakkoruokkinu ninjaa. vähän se syö itse välillä kaurahiutaleita. tila ei ole erityisemmin muuttunut huonompaan tai parempaan. joskus se vaikuttaa ihan pirteältä, toisinaan taas vain nyhjöttää häkin nurkassa. aijon jatkaa syöttämistä niin kauan kun se itsekin yrittää.
päivät kuluu kirjoja lukiessa ja marsua hoitaessa.
ajattelin että "juoppohullun päiväkirja" on joskus kuin omasta elämästä, mutta nyt löysin toisenkin: "selibaattipäiväkirja". sen kirjoittajaa haastateltiin telkkarissa ja mietin, etten ehkä oikeasti olekaan vain pettynyt ja kyyninen: saatan olla jopa realisti! ja monessa asiassa samaa mieltä minttu hapulin kanssa.