IRC-Galleria

Sain viestin suomalaisesta vapusta Margit-szigetillä ja menin "käväisemään". Ensin juttelin järkeviä Outi Hassin ja Heli Halla-ahon kaa, sit ne lähti kotiin ja itse suunnittelin samaa, kunnes kello oli jotai yheksän ja huomasin viipyneeni kuutisen tuntia tuntemattomassa suomalaisessa opiskelijaporukassa. Ne puhu ihmeellisillä murteilla rivouksia eikä tunnistanu et mä oon stadilainen koska puhuin ratikasta enkä sporasta. Just.

Päätettiin mennä syömään ja puolet porukasta meni kaikkein huonoimpaan turkkilaiseen pikaruokapaikkaan mitä tästä kaupungista löytyy. Ne ihmetteli et miks se ei käy mulle ja sanoin, etten tykkää huonosta. Lähettiin sit Marcuksen ja kahen tytön kaa Karmaan. Tuli semmonen vähän ikävän yläluokkainen olo - olin vielä pukeutunu upeeseen valkoseen lierihattuun ja jakkuun. En kuitenkaa ymmärrä tommosta prole-meininkii suomalaisilt tässä halvan hintatason maassa. Sit ne halus viel lähtee etkoille Aapon luokse. Feidattiin Marcuksen kaa sekä etkot että bileet ja käytiin vielä yhellä (tai kahella) jossain baar(e)issa. Marcus kerto kauhujuttuja vietnamilaisesta ruuasta ja päätin, et jos käyn Aasiassa ni vältän liian läheisiä kontakteja paikallisten kanssa, etten vaan tulis kutsutuks illalliselle.

Ruuasta puheen ollen meen kohta Dávidin kaa keskiaikaseen ravintolaan.

Jos olisin rohkeampi tai jos en olisi riippuvainen niin suuresta yksityisyydestä, mihin olen tottunut, kokeilisin mielelläni elämää unkarilaisessa opiskelija-asuntolassa. Kaikki mitä kuulen siitä, saa aina ihan ymmälleen.

Siellä asutaan 3 hengen n. 20 neliön huoneissa. Ketään ei kiinnosta kunnioittaa toisten rauhaa tai yksityisyyttä - poika- ja tyttöystäviä tuodaan vapaasti yöksi, herätään aamuviideltä jos huvittaa, pestään ja föönataan hiukset ja aletaan joogaamaan huoneessa, jossa toiset yrittää nukkua. Katsotaan elokuvia aamuyöhön kovalla äänellä jos huvittaa, kysymättä huonetoverin mielipidettä asiasta. Eivätkä huonetoverit edes valita, koska tämä on käytäntö!!!

Bileistä puhumattakaan.....

Muuten ainakin tämä asuntola, missä suurin osa tutuistani asuu, on kamalinta neuvostoliittolaista arkkitehtuuria, mitä voitte kuvitella! Eikä nähnytkään remonttia Neuvostoliiton jälkeen ts. koskaan.

Onhan siinä hyviäkin puolia! Sosiaalisten taitojen oppimisen ja aina läsnä olevan seuran lisäksi siis. Vuokra n. 30 euroa kuukaudessa sisältäen erittäin hyvän internet-yhteyden. Miksi olen näin pirun hemmoteltu ylellisyyteen tottunut prinsessa??!!

Kun kuuntelen Szerencsés Károlyn luentoja, nauran. Hän osaa esittää asiat niin hyvällä huumorilla.

Mutta illalla kotona etsiessäni lisää tietoa aiheesta netistä ja ajatellessani sitä todellisuutta itken. Itken. Länsimaiden ihmisillä ei ole mitään käsitystä kommunismin aikaisesta terrorista.

Ainainen pelko mustasta autosta, joka saattaa pysähtyä ovellesi. Ai mikä se musta auto on? Valtioterroristien auto, joka vie Andrássy 60:een, tähän naapuriini. Siellä kidutetaan henkisesti ja fyysisesti ja tapetaan ihmisiä. Provokaattoreita on liikkeellä aina, joten jos joku kapakassa haukkuu järjestelmää, niin olet pulassa, sillä jos et anna ilmi häntä (mikä oli lakiin kirjattu velvollisuus), ja hän sattuu olemaan provokaattori, musta auto tulee pysähtymään ovellesi. Mutta viatonta toisinajattelijaa ei kukaan halua ilmiantaa. Mistä tunnistaa aito ihminen provokaattorista? Tämä asia kylmensi ihmisten välejä suunnattomasti.

Jos et mene äänestämään (vaihtoehtoja oli vain yksi), jos et osallistu "kulttuurillisiin yhteistapahtumiin", jos käyt kirkossa... Lapsesi eivät pääse yliopistoon. Voit menettää henkesi.

Miettikää tätä.

Unkarilainen venäjän kielen transkriptio on nerokasta. Enkä edes tarkoita kielitieteellistä transkriptiota, vaan sitä, miten esim. venäläiset nimet kirjoitetaan unkarilnkielisessä tekstissä.

Kevät on saanut aivan uuden merkityksen. En ole koskaan pitänyt Suomen keväästä. Siellähän olen lähinnä viettänyt aikuisiän kevääni. Mutta Unkarin kevät... <3 Lämmintä, 15-25 astetta, aurinko paistaa, kuitenkin vain ihmisten aikaan eikä tunkeutuen yöuniin! Siitepöly ei juurikaan häiritse. Tällaisia keväitä on helppo rakastaa.

Erosta ilmoitettiin 1.4.2008. Silloin saattoi vielä toivoa, että se olisi aprillipila.

Suomalaiset on naiiveja feministejä. On olemassa EU-maita, joissa on todellisia poliittisia luottamuskriisejä. Täällä Budapestissä mellakkapoliisi hajottaa säännöllisesti hallituksenvastaiset mielenosoitukset kyynelkaasulla ja vesitykeillä. Mielenosoitusten syynä on se, että pääministeri on myöntänyt puolueensa valehdelleen kaksi vuotta "aamuin, päivin, illoin" maan taloudellisesta tilanteesta voittaakseen vaalit. Hallitusohjelmalla ja sitä edeltäneellä kampanjalla ei juurikaan ole mitään yhteistä.

Kun kerron ihmisille, että Suomessakin on nyt "poliittinen kriisi" ja minkälainen, sitä pidetään vitsinä. Tai - "voi kun meilläkin olisi tällaisia ongelmia". Kun eteläisempiin maihin saapuu ministereitä valtiovierailulle, korkean luokan prostituoidut kuuluvat luonnolliseen vieraanvaraisuuteen.

Menetimme pätevän ja kokeneen ulkoministerin, joka oli jo yhden vuoden aikana parantanut Suomen ulkopolitiikkaa huomattavasti.

Ehdotan perustettavaksi Suomen tulevaisuudelle vaarallisen feminismin vastaisen liikkeen.

On pakko sanoa, että suomalaiset on tosi tuomitsevaa kansaa. Suomessa kaikessa mitä tekee, on aina vähän pelättävä, loukkaako sillä nyt muita.

Mä oon aika moraalinen ihminen, enkä ikinä pettäisi miestäni enkä sais rauhaa loukattuani jotain pyytämättä anteeksi. Oon asiallinen tilanteissa, missä se on toivottavaa. Mutta vapaalla flirttailen ja etsin jännitystä. Käyn rajuissa mielenosoituksissa, tanssin intiimisti tyttöjen kanssa, tanssin kolmen miehen kanssa peräkkäin niin, että jokainen luuli edellistä mun poikaystäväks. Poltan sisällä jos huvittaa. Täällä kukaan ei kyseenalaista mun käytöstä. Saan olla oma itseni. Se on ihanaa.

Palasin eilen Helsingistä pääsiäislomalta. Siellä oli mukavaa ja hiljaista. Yksi asia häiritsi suunnattomasti: valoisuus. En kuulu niihin ihmisiin, joita kaamos masentaa. Itseasiassa pidän siitä, ainakin verrattuna Suomen sietämättömän valoisaan kesään. Koen valoisuuden rauhattomuutena. Silloin on hyvä tehdä töitä, tai ottaa aurinkoa jos on lämmintä ja aurinkoista. Lepoon tarvitsen pimeyttä.

Mitä tekisit jos näkisit nyt tietokoneen ruudulla kävelevän älyttömän suuren hämähäkin?
- Antaisin sen olla.

Olet juuri lähdössä ovesta ulos, mutta alkaa sataa kaatamalla?
- Hakisin hyvän sateenvarjon sisältä tai tilaisin taksin.

Kuka huushollissasi vaihtaa uuden lampun palaneen tilalle?
- Minä itse.

Mitä sinulle tulee mieleen luvusta 123?
- Lukujono.

Minkä pituinen olit kun synnyit?
- 52 cm.

Onko sinulla pikkusiskoa tai oletko itse pikkusisko?
- Olen esikoinen ja minulla on kaksi pikkusiskoa.

Serranon perhe vai salkkarit?
- Serranon perhe.

Oletko koskaan käynyt/ajatellut käyväsi Venäjällä?
- Olen käynyt ja ajattelen käyväni vielä.

Tiesitkö että Tove Jansson oli lesbo?
- No tottakai tiesin.

Löytyykö pakastimestanne tällä hetkellä jäätelöä?
- Mulla ei taida olla pakastinta.

Oletko prätkäilijä?
- En.

Sinut löydetään itkemästä ojanpenkalta. Mikä on mahdollisin syy?
- Joko sydänsuru tai riita äidin tai Ilsen kaa.

Ratkotko usein ristikoita?
- Lukioaikoina ratkoin päivittäin. Nykyään ehkä lentokoneessa.

Miksi ansaitset onnen?
- Koska osaan rakastaa. Se voisi olla syy, mutta en sano ansaitsevani onnea.

Kenelle ostit viimeksi lahjan?
- Äidille varmaan.

Mitä sait takasin?
- Se taisi olla joulu. Sain minäkin lahjoja äidiltä.

Oletko hyvä matematiikassa?
- Minulla on oikein hyvä matemaattinen ajattelukyky. En ole pitkään aikaan harjoittanut sitä valitettavasti. Kaikkea ei voi. Koulussa olin kympin oppilas ja pärjäsin matematiikkakilpailuissa.

Mitä posteljooni toi viimeksi?
- Pankkikortin.

Montaako erilaista juomaa olet juonut tänään?
- Neljää, eikä yhdessäkään niistä ole hiilihydraatteja.

Kirjoittaisitko hiekkarannalla nimesi hiekkaan?
- Jos minulla olisi tarve liittää se johonkin toiseen nimeen.

Mitä löytyy kotisi takaovelta?
- Terassi, kukkaruukkuja, tuhkakuppeja, milloin mitäkin lehtisiä.

Pesetkö hampaasi?
- Kaksi kertaa päivässä.

Kuvaile avaimenperääsi.
- Ei ole erityisempää perää. Rengas, missä on monta avainta, kun pitää olla peräkkäin monta ovea ja jokaisessa monta lukkoa, että olisi turvassa.

Nukutko makuuhuoneen ovi kiinni vai auki?
- Kiinni.

Minkälainen on lempimukisi?
- Tällä hetkellä junamuki. Se alko junalakosta.

Mitä tarvitsisit kaikista eniten nyt?
- Elämänkumppania.

Minne maahan haluaisit matkustaa?
- Ihan sama. Minne elämä milloinkin vie.

Mitä aiot tehdä seuraavaksi?
- Ehkä laittaa ruokaa.

Oletko koskaan rakastanut?
- Olen rakastanut NIIN sydämeni ja koko olemukseni pohjasta.

Onko sinulla tylsää?
- Joo.

Huomasin pari päivää sitten, että Katalin Kokas soittaa akatemialla Györin filharmonian solistina. Kati on Barnabás Kelemenin, sen ilmiömäisen viulistin sanoinkuvaamattoman kaunis vaimo. Tunnen parin, mutten ole koskaan kuullut Katin soittavan. Päätin mennä konserttiin ja soitin Gerille kysyäkseni tulisiko hän mukaan. Geri sanoi, että Katilla on toisen lapsen laskettu aika näinä päivinä ja saa nähdä toteutuuko konsertti tai syntyykö lapsi kenties konsertissa. Katin luonteen hulluudella hän nimittäin tulisi soittamaan konsertin vaikka lapsiveden vuotaessa.

Solisti oli vaihdettu, joten lapsi on varmaan juuri syntynyt. Tilalle astui Sándor Jávorkai. Ohjelmassa oli ensin Saint-Saensin kuolemantanssi (tai mikä se nyt onkaan suomeksi). Konserttimestari soitti soolon vakuuttavasti ja kappale oli kaikin tavoin nautittava. Sitten seurasi Saint-Saensin viulukonsertto. Jávorkai soitti kyllä taitavasti, muttei erityisemmin koskettanut. Siinä oli jotain kylmää. Ja kappaleen jälkeen alkaa elämä: solisti ei edes poistu lavalta, vaan nautiskelee aplodeista ja aloittaa sitten ylimääräisen. Se on pitkä ja virtuoosinen kappale. Jossain vaiheessa puhtaus alkaa pettää, ja solisti vaihtaa viuluja konserttimestarin kanssa ja jatkaa loppuun. No hyvä. Tyyppi jää lavalle nauttimaan aplodeista eikä merkkiäkään poistumisesta. Sitten hän alkaa puhua ja pyytää veljeään katsomosta hyppäämään lavalle soittamaan vähän Haydnia. Veli ponkaisee ylös, etsii jostain matkalta lastenkokoisen sellon, ja siinä sitä ollaan soittamassa sisarusten kesken. Nyt voin kyllä kehua että hyvä sellisti veli oli. Sándor vähän sekoili välillä, mutta yhteisesitys oli vaikuttava. Mietin, että ovatkohan mustalaisia.

Väliajan jälkeen Berlioz-n fantastinen sinfonia. Menetteli. Kapellimestari oli ranskalainen Nicolas Krauze. Ja sitten sinfonian jälkeen herra Krauze alkoi pitää puhetta ranskaksi. Kieltä ymmärtämätön yleisö nauroi ensin kohteliaasti, kun ajatteli, että tämän täytyy olla vitsi. Kapellimestari tajusi nopeasti, että nyt sanoma ei mene perille ja kysyi, olisikohan yleisön joukossa joku, joka voisi tulkata. Eräs tyttö nousi ja lähti tulkkaamaan. Puhe oli mitäänsanomaton kiitospuhe. En ole koskaan nähnyt kapellimestarin pitävän sellaista konsertin jälkeen, enkä näe sen pointtia.

No, ehkä tämä kaikki oli kokonaisuudessaankin järkevämpää kuin se, että kaunis Kati olisi kiirehtinyt lavalle suoraan synnytyssängystä.