</3
Sä oot vain päivittäinen muisto mun elämästä. Sitä ei kästänyt kauaa mutta rakastuin silti. Nyt mun täytyy vaan unohtaa ja jatkaa eteenpäin yksin ilman sua ja ilman mitää turvaa. Toivottavasti tuolla jossain on se joka oikeasti kuuluu mulle. Toivottavasti saan taas käpertyä oman rakkaan kainaloon. Niin hartaasti sitä tahdon mutta kaikki näyttää olevan vain pimeän peitossa. Mistään ei ota mitään selvää. Kaikki on kuin vanha valokuva-albumi ku sitä katsoo näkee millaista ennen oli. Sellaisena sinä olet minun sydämessäni ja sitä minä kaipaan. Kaipaan sinun lämmintä syliä ja pehmeitä huulia ja sitä ihanaa katsetta jonka näin ennen. Mutta sitten kaikki muuttu ja susta tuli kylmä. Sä et välittäny enää mistää mitä mä sanoin tai tein. Sulle oli yks vitun hailee olinko mä ees sun kanssas vai joku muu. Sä menit koko ajan kauemmas ja sitte yhtäkkiä sä olit kauempana ku koskaan ennen sä lähit mun luota pois ja siinä samalla mun elämästä. Mä en käsitä miten näin kävi. Ehkä en ollu tarpeeks hyvä sulle tai sitte mä en vaa rakastanu sua tarpeeksi vaikka mä en voi ees sanoilla kuvailla kuinka paljon mä sua rakastin taino rakastan mutta se rakkaus hiipuu koko ajan. Se hiipuu ku sä et oo mun luona. Mä en voi rakastuu suhun uudestaan enää. Mä en voi. Se satuttaa mua liikaa. Mä kärsin jos otan sut takas. Sä et tehny muuta ku satutit mua vaan ja sitte lähit. Se sattu. Mutta hei elämä jatkuu en mä voi jäähä suree sua. Satutan itteni siinä jos jään suhu roikkuu. Kyllä mä löydän jonku uuden ja vielä paremmanki. Semmosen joka ei satuta mua koko aikaa ja semmosen joka oikeesti välittää musta semmosena ku mä oon. Mä en ala muuttuu kenenkää takii. Jos ei tykkää musta tällasena ku oon nii ei sitte ollenkaa.