IRC-Galleria

Uskomattoman rankkaa herätä koko viikko töihin seittemän aikaan aamulla. Viettää muutama tunti välillä kotona ja mennä takas töihin illaksi. Ainaki siis jos sitä on jatkunu kaikki viikon arkipäivät, eikä vapaata viikonloppua oo näkyvissä. Ei ennen ku maanantaina. Sillon mä kyllä nukun just nii myöhälle ku unta riittää!! Eli varmaa enintää ysiin :D

Nyt mä väsäilen rippikoulutunteja. Tai pidän niistä pientä taukoa :) Kaivoin naapurihuoneen kaapista pinon opettajan oppaita ja mietin, menisinkö kotisohvalle suunniittelemaan Jeesus Kristus -oppituntia. Houkuttaa aika paljon, mut sit pitäs osata pitää telkku kiinni ja ajatukset töissä. Toisaalta, oonhan mä ennenki pitäny vastaavaa tuntia, eikä sen suunnitteluun sitte pitäs mennä nii kauaa. Tässä vireystilassa tosin..

Mun kevätväsymys ei siis oo vielä ohi. Tänää on tuntunu, että se on ehkä pahimmillaan! Sankka sumu ja sellunhaju ei kauheesti auttanu asiaa :) Mut aamupäivällä pidetyt kotiseurat mun luona piristi vähän. Oli taas kiva istua työkavereitten kanssa ja puhua ihan muusta ku työstä. Lukea Raamattua ja laulaa T. Kaleniuksen piisejä. Mun teki mieli ehdottaa, että lauletaan koko kirja lävite (se ei oo kauheen paksu), mut sitte loppu aika. Me syötiin aamupalanjatkokseksi pieniä karjalanpiirakoita munavoilla, juustolla ja kurkulla. Ja juotiin rooibos-teetä mun hienostelukahvikupeista. Katoin ne ekaa kertaa pöytään, ku kekkasin kerranki hyvän tilaisuuden. Ja ku syksyllä vielä äitin kanssa oltiin löydetty niihin pullatassitki kirppikseltä jostain Hämeenlinnan ja Lahden väliltä. Siellä on iso ja aika hyvä kirppis. Tai se on sellanen antiikkipainotteinen. Sopii mulle ja äitille :)

Nyt mä lähen Tiimariin riparitarvikeostoksille ja kotiin tekeen sen oppitunnin. Siellä mulla on kaikki kalvotki. Tulihan se päätös vihdoinki sieltä!

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä! Onneksi olkoon nainen! Siitä että olet nainen :)

Melkeen ku "kesä, eikä mitään tekemistä..". Se soi päässä. Hyvä piisi. Mutta nyt on vasta kevät, ja seki oikeestaan tuloillaan. Olispa kiva jo vähentää vaatetta (jätin tänää sukkahousut pois farkkujen alta) ja kulkea tennareissa fillarilla ympäri kaupunkia. Mutta ei tuolla viitti. Jos siirtyy kevyempään takkiin, pitää liikkua autolla ja laittaa istuinlämmitys päälle että tarkenee. Mitäpä sitä ei tekis mukavuuden eteen?

Tuntuu taas vähän samalta ku viime keväänä. Tajusin just että sillon oli nuorisopäivät tulossa ja kauhee sählinki töissä. Ei oikeen tienny mitä pitäs tehdä ja osaako sitä järjestää ja organisoida kaiken niinku pitäis. Ja onko sitä ihan kauhee jos vaan nakittaa hommia eteenpäin. Nyt ei oo sitä ongelmaa. Nyt tehdään aktiivisesti omaa varsinaista työtä. Pyöritetään ripareita ja viikkotoimintaa. Sitä itteensä. Tätä oon oikeesti halunnukki työkseni tehdä.

Keväisin meinaa tässä maaliskuun tietämillä iskeä aina sellanen pieni kevätväsymys. Se tulee joka vuosi, ja aina mä mietin että miks nii väsyttää eikä tekis mieli tarttua mihinkää hommaan. Mieluiten vaan olis sohvalla ja lukis kirjaa tai kattois hyviä telkkusarjoja käsityö käsissä. Ärsyttää vaan, ku ei oo jaksanu siivota ja villakoirat alkaa tehdä suurmuuttoa mun kotiin. Ja joka ikinen vuosi mä yritän keksiä sille syitä, kunnes tajuan että alkaa olla kevät. Siitähän se johtuu. Nyt mä odotan aurinkoisia päiviä (tänään sataa vettä), kuivaa maata ja pajunkissojen puhkeemista. Millonkahan pitää alottaa allergialääkitys? Se pitää alottaa ennen ku siitepölyt astuu kuvioihin.

Pyrin pois negatiivissävytteisestä ajattelustani ja valituskierteestä :)

Aina sillon tällön oon onnellinen siitä että asun meren rannassa. Ainaki melkeen. Ainaki merenrantakaupungissa. Oltiin tänää iskän kanssa jäällä kävelemässä yli tunti. Oli kivaa ja rentouttavaa ja lämmintä. Sitä merituulta johon mä oon tottunu, ei tuntunu lainkaa ja aurinko porotti ihan täysillä. Toivottavasti jäi vähän väriä naamaan!!

Jääkävelyn jälkeen käytiin vielä kiinalaisessa syömässä mahat täyteen. Tuli taas sellanen perinteinen ravintolaähky. Ähky, jota ilman tuntee tuleensa huijatuks, ja jota ilman ois paljon parempi olo ja vähemmän väsy. Mutta hyvää oli. Viimonen ruokalaji oli ehkä vähän tulinen, mutta banaani jätskillä korvas kaiken!

Päivän kolmas tapahtuma on ollu auton siivous. Pitäs varmaan tehä se kunnolla ku siihen ryhtyy, mutta ku unohtu enkä jaksanu enää myöhemmin ruveta korjaileen. Ensi ootin melkosen ajan abcin autonpesujonossa ja kuuntelin pätkivää kissiä ku olin jo irrottanu antennin katolta. Autonpesusta ajoin porukoille imuroimaan sisätiloja ja unohdin imuroida takakontin. Ja pesin matot suihkukopissa, mutta ne ei tullu kokonaan puhtaiksi. Mutta pölyt ja kuivuneet kurat pyyhin kaikki. Ainaki mun mielestä. Mattojenpesun aikana iskä etti mulle netistä vetokoukkua. Alkuperänen maksais 214 tai lähes 500 euroa mallista riippuen, mut toisenlaisen vois kuulema saada halvemmallaki. Pitää kysellä varaosaliikkeistä. Vetokoukku pitää hommata, jos haluu kuskata fillareita fillarinkuljetustelineessä auton perässä. Ja me Annan kans haluttais ens kesänä.

Tänään oli konfirmaatio. Aurinko paistoi kirkon ikkunoista sisään ja sai ihmiset siristelemään silmiään. Mutki. Jos sattu alttarilla oikeeseen kohtaan, oli oikeen lämmin tunnelma alban sisällä. Raamantunluku ja saarna -kohta oli varattu mulle. Mä tein puheen hyvissä ajoin viikko sitte ku tultiin leiriltä ja olin vielä ihan leirifiiliksissä. Kurkku käheenä ja väsymys päällä. Mutta muistin pistää mukaan vihanneksia syövän seurakuntanuoren, ihan niinku lupasinki :)

Konfiksen jälkeen lähettiin isosten kanssa kierrokselle mun sporttiautollani. Vähän teki tiukkaa ku takapenkillä oli neljä. Ja vähän tuntu oudolta, ku ei nähny peruutuspeilistä mitää. Mutta Mikko Leppilampi stereoissa korvas kaiken. Ja iloset ilmeet ja hyvät fiilikset rippijuhlissa. Aina sillon tällön tulee erityisen hyvä olo siitä, että saa olla seurakunnassa töissä ja tehä just nuorten kanssa töitä. Meinasin kirjottaa täitä. Toivottavasti niitä ei tuu vastaan.

Nyt mä oon kotona ja poden päänsärkyä (eturaivosärkyä, Hetalla oli takaraivojomotus). Ties kuinka monetta päivää. Pitäs tehä kunnon keppi- tai muu hartiajumppa ja sitte venytellä. 2 viikkoa vierailla tyynyillä + 2 kertaa 14 tunnin bussimatka ei tehny hyvää. Hartioille. Kaikilla muilla tavoin ne oli hyviä juttuja.

Viime viikolla yks aamu ku nousin sängystä Made by God -paita yökkärinä päällä, päätin tehä siitä tai sitte siitä mustasta kassin. Mitä mä turhaan pidän kaapin pullollaan löysiä t-paitoja yökkäreiks, ku voin tehä niistä jotain. Ja kuitenki tykkään ostaa ja käyttää kivoja ja oikeita yökkäreiks tarkotettuja yökkäreitä. Myös kellari odottaa siivoojaa. Kaikki vanhat vaatteet joita en oo muuton jälkeen käyttäny, pitäs pistää pusseihin ja raijata pelastusarmeijaan. Siellä niille vois oikeesti olla käyttöä.

Ja kukahan siivois tän asunnon? Pitäs imuroida ja pyyhkiä pölyt ja vähintää eteinen luututa. Ja mielellään hinkata suihkukoppi puhtaaks, pestä viemärit ja puunata roskiskaappi. Ja kohtapuoliin pestä ikkunat ja vaihtaa kukkamullat, ku tulee kevät. Jotenki kaikki tää ei mahdu mun sisustusinnostuksen piiriin. Pitäs varmaan kutsua vieraita, nii tulis siivottua. Ainaki imuroitua ja haihdutettua pölyt pois.

Mutta kesää täällä jo kovasti odotellaan! Tulispa se jo. Päästäs Annanki kaa saaristoreissuun.

Silti elämä hymyilee. Nyt on taas elämää. Siks se ehkä hymyilee :)

Hain eilen Annan koulusta ja löysin ekalla yrittämällä perille! Vähän jännitti ajella omalla autolla kehä I:n eteläpuolelle, mutta siitä selvittiin. Ja suoriuduttiin Vantaan Ikeaan. Mitään en taas lähteny ostamaan, mutta kauheesti meni rahaa. Löysin mun makkariin vihdoin yöpöydänki, mut sitte ne oli väliaikaisesti lopussa. Ostin jakkaran. Niitä kait ei voi olla liikaa.

Tänään jää taas O.C. näkemättä, ku mennään Sannan kanssa entä jos? -iltaan. Pitää laittaa äitille tekstari, että tallentaa sen niinku viime viikollaki. Sitte voin pitää perjantaina porukoilla O.C.-maratonia vapaapäivän kunniaksi. Heti sen perään ku oon hakenu uudet työpaikan avaimet. Lukot vaihdetaan tänää eikä vanhoilla pääse enää sisään.

A&A:n postiluukusta tipahti tänää asuntomyynti-ilmotus. Melkeen tekis mieli lähteä kattomaan miltä näyttäis livenä 37+10 neliötä Pähkinärinteessä. Rakennettu 1990. Se +10 neliötä on parvi, jossa on myös kaappitilaa. Saunakin löytyy. Tää ois ehkä just mun kokonen ja olonen kämppä. Ainaki pohjapiirustuksen perusteella. Ehkä vähän sivussa junaradasta, mutta bussitki kulkee. Ainaki asemalle. Nyt jos ois vielä työpaikka pk-seudulla ja 138000 euroa ylimäärästä + välityspalkkio..

Aina saa haaveilla :) Täällä on niin kotosa olo.

Palailtu on. Bussimatka oli taas tappavan pitkä, mut onneks sain nukuttua siellä aika paljon. Ja jostain kumman syystä piti syödä jotain joka kerta, ku bussi pysähty huoltsikalle. Mikä siinä on? Ja tänää on ollu koko ajan nälkä. Ääni ei oo vielä palannu.

Kohta pistelen pippuripiffiä massuun ja lähen sen jälkeen ajelemaan Annan ja Antin kanssa Vantaalle. Rakas pääkaupunkiseutu, täältä tullaan taas :)

Täällä Lapissa vaan syödään koko ajan. Ehkä se johtuu siitä, että mä oon riparilla. Ainahan riparilla vaan syödään ja syödään. Yllästä, Pallasta ja Leviä on nähty. Levin rinteitä vaa kahvilan ikkunasta juustohampparin ääreltä. Vatta on täys ja kurkku kipee. Aamuoppitunnin jälkeen ei kuulunu ku pientä pihinää.

Huomenna kotiin ja pyykkikone käyntiin.

Tänään on kauhee pakkaamisrulijanssi edessä. Mä inhoon niitä. Minkähän takia mä oon tällasessa aina-pakataan-ja-puretaan-laukkuja-ja-boxeja -ammatissa? Huomisaamuna tulee taksi 5.30 ovelle ja kuljettaa mut lasketteluriparibussiin. Sitä ennen siis pitäs keksiä mitä otan mukaan. Kuinka kylmä siellä on? Onko 15 astetta pakkasta siellä paljon? Otanko vaan ja ainoostaan paksumman toppatakin vai yritänkö tunkea myös ohuemman mukaan? Ja mitä tarvikkeita tarvitaan kristityn vaellukseen? Onko kaikki laulukirjat mukana? Kuka ottaa kitaran? Onneks lakana&pyyhe-ongelma selvis jo eilen. Ne mä saan sieltä.

Ja vielä ennen ku painan tänäiltana (toivottavasti ajoissa) pään tyynyyn, pitäs viedä tämä rakas tietokone porukoille. Sieltä tulee ens viikolla kuljetusfirman mies sen hakemaan ja sinne se mies sen seuraavalla viikolla palauttaa. Toivottavasti. Mä oon ihan kädetön jos pöydällä ei oo konetta. Pitäsköhän asialle tehä jotain? Ehkä viikko Ylläksellä auttaa tähänkin vaivaan :) Ja sen perään parit päivät pääkaupunkiseudulla, jota myös kovasti välillä kotiseuduksi kutsun.

Nyt kiharat tukkaan ja töihin.

Ihana tilanne töissä. Olin tänää lounaalla työkaverin kanssa, joka on samoilla linjoilla mun kanssa näissä raamattuopetuksissa. Tuntu hyvältä. Tai tuntuu hyvältä vieläki. Nyt ois kauheen kova into vaa opettaa ja puhua ja pulputtaa.

Mutta ennen sitä soitan postiin ja kysyn, miksi mun Glorian Koti -lehden etusivu on irti.