Nyt on surku, kaikki lähtevät on lähteneet ja täällä sitä ollaan,
istun tyhjän asunnon lattialla ja pohdin..
Rauhallisuus tekee ehkä ihan hyvää tähän väliin, mä voin nyt lopettaa hetkeksi maailman pohtimisen ja keskittyä minuun itseeni. Tekee varmasti ihan hyvää.
Viimeinen puoli kuukautta on ollut läksiäisiä toistensa perään, toisaalta mikä sitä juhliessa.
Mittää en kadu ja joistakin teoista olen jopa ylpeä, mihin mä vielä isona tulenkaan pystymään, niin rautanen on mun itsehillintäni.
Ainoa mikä tällä hetkellä harmittaa niin on se samperin kysymys;
Mitä jos asiat olisivat toisin?
...kaipaus soi kauniimpana...