IRC-Galleria

Joan Baez - Diamonds And Rust Lyrics

Well I'll be damned
Here comes your ghost again
But that's not unusual
It's just that the moon is full
And you happened to call
And here I sit
Hand on the telephone
Hearing a voice I'd known
A couple of light years ago
Heading straight for a fall

As I remember your eyes
Were bluer than robin's eggs
My poetry was lousy you said
Where are you calling from?
A booth in the midwest
Ten years ago
I bought you some cufflinks
You brought me something
We both know what memories can bring
They bring diamonds and rust

Well you burst on the scene
Already a legend
The unwashed phenomenon
The original vagabond
You strayed into my arms
And there you stayed
Temporarily lost at sea
The Madonna was yours for free
Yes the girl on the half-shell
Would keep you unharmed

Now I see you standing
With brown leaves falling around
And snow in your hair
Now you're smiling out the window
Of that crummy hotel
Over Washington Square
Our breath comes out white clouds
Mingles and hangs in the air
Speaking strictly for me
We both could have died then and there

Now you're telling me
You're not nostalgic
Then give me another word for it
You who are so good with words
And at keeping things vague
Because I need some of that vagueness now
It's all come back too clearly
Yes I loved you dearly
And if you're offering me diamonds and rust
I've already paid

Mistä mä tiedän mikä on oikein kenellekin?
Mikä on mulle oikein?
Saanko nyt vähän vielä roikkua vaikka se tekeekin lopullisesta vaikeaa.
Mä oon niin kiinni tässä nyt, mutta JO PARIN VIIKON KULUTTUA ASIAT ON TOISIN..

Juokse Emma juokse, senhän sä osaat.

onkohan kaikki työkkäri tädit tollasia joita vähän pitäis läpsiä että ne tajuaisi yhtaan mistään yhtään mitää.

Sain töitä.
Lähden pohjoseen.
Nähdään taas.

Nyt tippuu eX- ihmisiä joka kulmasta ja katosta.
Miten niitä ihmisiä voikin olla niin paljon?
Niitä tulee Facebookissa ja lehdissä vastaan,
ihmisiä joista melkein jo luuli päässeensä.

Kävin viime viikolla työkkärissä asiakkaana elämäni ensimmäistä kertaa,
tuntui kuin ihmis arvoni olisi romahtanut,
ei niiden tätien takia vaan kanssa ihmisten vuoksi kukaan ei kattonut toiseen eikä puhunut mitään,
kaikki vaan tuijotti papereitaan ja näytti epätoivosilta.

Ja nyt mä en saa lähteä ulkomaille yli viikoksi tai mun tuet katkastaan, no ei oo paljon mitään tukia näkynyt muutenkaan.

Mitäs sit?
Ai että mä olenkin huono ihminen.

Katjan ja Jussin hellässä huomassa.
Tulin pitkästä aikaan eilen tosi humalaan mut nyt alkoikin sitten tipaton kausi.
Etsin asuntoa ja töitä.
Voisin muuttaa tänne takas.
Tervaan en.
Riksuun ehkä.
Mahdollisimman pian, por favore.

Mun väliaikainen numero

luulen olevani, voi ei mitä mä täällä teen.