niin valitsisin olevani vähän tasasempi ihminen,
jonka tunteet ei olis niin ehdottomia
ja kieli niin kärkäs.
Valitsisin olevani myös mukava ja helppokulkuinen,
jotta kaikki oikeasti ymmärtäisivät miten kiltti minä pohjimmiltani olen
ja kuinka helposti minut voi saada onnelliseksi.
En olisi niin ilkeä enkä vaikeasti lähestyttävän oloinen,
Vaan koko ajan ihan vaan halittava ja suloinen..
Välillä oma angsti vaan on niin kamala asia, eikä itseään oikein kannata juosta karkuun, eihän?