IRC-Galleria

Mua on hirtveen helppo syyllistää ja nyt viimeisen kahden vuoden aikana olen jopa tuntenut huonoa omatuntoa siitä että mun yritys ihmisen suhteen ei vain riitä..
Tänään Tajusin! Mä olen yrittänyt kun toinen on luovuttanut.
Se siitä sitten, ihan hyvin voin käydä vähän paneskelemassa jos haluan!

Sain helsingistä paremman duunin ja asuntoa etsin.. siistii!!!

Tässäkö se oli ja nyt jo pois?
mä olen niin surullinen koska joudun lähtemään,
toivottavasti kolmen kuukauden päästä olen takas, kovin takas, aivan takas.

helvetin ihana reissu, ja löyty yks sielunrauhakin kaupanpäälle..
jatkunee syksyllä.

huomenna lohjalle....

Tänään kaikki muut saa pitää kivaa, on kauden henksun päätös bileet ja mie vaan oon töissä, niin kuin aina ja niin tulee aina olemaankin... =( Kiukututtaa onneksi on pitkä päivä niin ei tule tylsää...

mä en ainakaan haluaisi että mun elämä olisi vaan arkea,
enkä olla tunnetyhjiössä elävä, enkä olla ihastumatta jokaiseen vastaan kävelevään ihmiseen.
Ihastun keneen ihastun miksi ihmiset tekee olemattomista asioista ongelmia?

mun tunteet kestäis pitempää kuin nyt kesti...

niin valitsisin olevani vähän tasasempi ihminen,
jonka tunteet ei olis niin ehdottomia
ja kieli niin kärkäs.

Valitsisin olevani myös mukava ja helppokulkuinen,
jotta kaikki oikeasti ymmärtäisivät miten kiltti minä pohjimmiltani olen
ja kuinka helposti minut voi saada onnelliseksi.

En olisi niin ilkeä enkä vaikeasti lähestyttävän oloinen,
Vaan koko ajan ihan vaan halittava ja suloinen..

Välillä oma angsti vaan on niin kamala asia, eikä itseään oikein kannata juosta karkuun, eihän?

En tahdo lähteä pois täältä.
Mulla on kamalan kotosa olo täällä.
Ja en olisi ihan hirveen helposti uskonut että tässä näin käy.
Musta olisi ihan hyvin voinut tulla pohjois-suomalainen.

pojat on tosi tavallisia tapauksia,
oli ne minkäikäisiä tai oloisia niin ne on vaan niin samankaltaisia...
Erottuukohan koskaan kukaan todella edukseen joukosta?
(paitsi jussi joka on poikkeus ja vahvistaa säännön.)