Nyt on kuuma, mutta kun ajattelee loman loppua tulee kylmä. Mä en haluaisi palata enää hetkeksikään. Tuntuu jopa siltä että päällä seisomis- termikin menee hukkaan. Mä haluan taas vaan juosta ja karata mahdollsimman kauas ja pitkäksi aikaan. Mutta ilman minkäänlaista tukea mistään suunnasta, olenko mä oikeasti tulossa vanhaksi. Vai onko se vaan vaikeampaa kuin muistan ylipäätänsä?
Emapalla valmistautumias Damiin, onks se aikuisuuden merkki kun hommaa vakuutuksen, samperin pohjolan akka myi mulle sit koko paketin no ainakin on joku asia kunnossa.
Mä olen taas alkanut känniavautumaan, ja puhun vielä yleensä ihan paskaa´. Sammakot on kyllä hauskoja, mut miten musta onkin tullu näin kamala valehtelemaan...
Mä olen kyllä kans yks vitun juoppo! Lähin eilen"palauttamaan leffoja" ja pääsin puol neljä kotiin yöllä, aivan änkyrä kännissä. heräsin viittä vaille yhdeksän. Avasin baarin ysilt vieläkään en ole uskaltanut hampaita pestä... Mä en ymmärrä kuinka mä joskus pystyin tähän ihan keposesti. Käynyt moikkaamassa vessanpyttyä jo aika monta kertaa. No kerrankos sitä norjaa osaa näinkin sujuvasti puhua!!!! Mulle pitäis myöntää kyllä ehdottomasti kuukauden työntekijän pysti! Tää oli kyllä taas niin turha reissu, mut ilmeisesti kivaa oli. Sekavissa muistikuvissa muistan pussaileeni pappoja mestarin baaritiskillä... Hyvä Emma niin sitä pitää!!!!
Onko minulla enää ystäviä vai olenko minä aina yksin eikä minulla Koskaan ole ketään?
Minne kaikki ihmiset katovat? Onko todellinen ystävyys loppuun kulutettu nuoruuden hurmos vuosien jälkeen?
(Emppa tiedän sinun olevan aina siellä! )
perkelen aamu ja ilta vuorot putkeen. Lähtö aikaistui, pitää pääst reissuun jo aikaisemmin, voi olla et aikaistuu viel enemmän.. mikäli oikein merkkejä luen..