En taida vielä olla valmiina tähän, mut sanotaan, et jokainen kokemus kasvattaa sua vähän.
Ja elämähän on muutakin ku mainos, siks feidaan kääntötakit. Ku tuntuu et mun kulta on joko kissan tai Lapin. Tosissaa todellakin, siks ehkä suhteeni tyrin. Pyrin ongelmista yli ja silti on kaikki hyvin.
Jos kysytään, mut en pysty pitää mitää pysyvää. Temperamentti äidilt, vaik sydän sulaa nii pysyy pää.
Ja kova inttämään, vaik ratkaisuihin pyrin. Ni heitän vettä myllyyn ja välillä senki yli.
Teen köyteen solmui, mutten silmukoita hirtto. Viilee ku viilipytty, mut pinna ku Porvoon kirkko.
Ja parisuhderiidat, ne tekee meistä teinei. Enkä mä oo lainkaa mustasukkanen, paitsi eilen.
Ja poispäin hetkeks kulkee askel, ja vältän peilei kunnes adrenaliinini laskee.
Mä pärjään aina, mut miten sinä? Sinä oot suurin mun huolista.
Vaikka eilinen meni miten meni, niin aina voi korjata huomista.
En pysty elää näin, mut parempi näin. Molempien pitää oma pää täällä.
Kun aurinko toiselle puolelle paistaa, ni toinen aina varjoon jää tääl.
Ei musta saa pettäjää. Tuntuu, et niin paljon menetettävää ja vettä pääs.
Niin vähän, että nään ettei sellanen silta pitkälle kanna. Vai Anna Puupää pitäiskö panna?
No hymyhuulin kannat saastuneet veret himaas, ja jengil on suurempii luurankoi ku Eternias.
Rakkaus on sokee, vihanen on kuuro. Myöhästä on katuu citromaksii aamupuuros.
Aamukahvi tärinää, eikä silti läpi nää. Koska valkoset valheet on aina helppo värittää.
Mut hetken Huumassa, Hermunen, Tartu mikkiin. Kaikki on kaksmielist vai onks vaa toi mun töllö rikki?
Ajatus houkuttais, mut omatuntoni estää enkä kestä sitä likaa, mitä ei voi suihkus pestä.
Enkä sitä, en käsitä, et miten ja millä ja miksi arvostus toisiin puuttuu ihmisiltä.
Mä pärjään aina, mut miten sinä? Sinä oot suurin mun huolista.
Vaikka eilinen meni miten meni, niin aina voi korjata huomista.
En pysty elää näin, mut parempi näin. Molempien pitää oma pää täällä.
Kun aurinko toiselle puolelle paistaa, ni toinen aina varjoon jää tääl.
No laitan kaiken pottiin, tyttö on niin nätti ja rakkaus brutaali ku Porvoon mäkki.
Vauvan askelin, vaik molemmat heti tunski. Kaksi erilaista ihmistä, match made in runski.
Enkä oo katkera, päinvastoin paransin tapoi. Pitäs kai eka tutkii omii napoi. Ennen ku tekee syyllisen uhrista. Virheensä ilmeellä tunnistaa, nostaa kaks sormee ylös ja naamansa mutristaa.
Mut ei räkänokast oo mieheks, vaik seisonki sun vieres. Ni silti aina jotain pielessä.
Ja sä ansaitset paremman pohjan rakentaa elämääsi. Eikä pääsi sisällä nakerra mä, eikä kumpikaan oo vääräs-sä annat tunteidesi määrä-tä-nään oon sulle väärä, mä tiedä et sä pärjäät.
Mä pärjään aina, mut miten sinä? Sinä oot suurin mun huolista.
Vaikka eilinen meni miten meni, niin aina voi korjata huomista.
En pysty elää näin, mut parempi näin. Molempien pitää oma pää täällä.
Kun aurinko toiselle puolelle paistaa, ni toinen aina varjoon jää tääl.
Ja elämähän on muutakin ku mainos, siks feidaan kääntötakit. Ku tuntuu et mun kulta on joko kissan tai Lapin. Tosissaa todellakin, siks ehkä suhteeni tyrin. Pyrin ongelmista yli ja silti on kaikki hyvin.
Jos kysytään, mut en pysty pitää mitää pysyvää. Temperamentti äidilt, vaik sydän sulaa nii pysyy pää.
Ja kova inttämään, vaik ratkaisuihin pyrin. Ni heitän vettä myllyyn ja välillä senki yli.
Teen köyteen solmui, mutten silmukoita hirtto. Viilee ku viilipytty, mut pinna ku Porvoon kirkko.
Ja parisuhderiidat, ne tekee meistä teinei. Enkä mä oo lainkaa mustasukkanen, paitsi eilen.
Ja poispäin hetkeks kulkee askel, ja vältän peilei kunnes adrenaliinini laskee.
Mä pärjään aina, mut miten sinä? Sinä oot suurin mun huolista.
Vaikka eilinen meni miten meni, niin aina voi korjata huomista.
En pysty elää näin, mut parempi näin. Molempien pitää oma pää täällä.
Kun aurinko toiselle puolelle paistaa, ni toinen aina varjoon jää tääl.
Ei musta saa pettäjää. Tuntuu, et niin paljon menetettävää ja vettä pääs.
Niin vähän, että nään ettei sellanen silta pitkälle kanna. Vai Anna Puupää pitäiskö panna?
No hymyhuulin kannat saastuneet veret himaas, ja jengil on suurempii luurankoi ku Eternias.
Rakkaus on sokee, vihanen on kuuro. Myöhästä on katuu citromaksii aamupuuros.
Aamukahvi tärinää, eikä silti läpi nää. Koska valkoset valheet on aina helppo värittää.
Mut hetken Huumassa, Hermunen, Tartu mikkiin. Kaikki on kaksmielist vai onks vaa toi mun töllö rikki?
Ajatus houkuttais, mut omatuntoni estää enkä kestä sitä likaa, mitä ei voi suihkus pestä.
Enkä sitä, en käsitä, et miten ja millä ja miksi arvostus toisiin puuttuu ihmisiltä.
Mä pärjään aina, mut miten sinä? Sinä oot suurin mun huolista.
Vaikka eilinen meni miten meni, niin aina voi korjata huomista.
En pysty elää näin, mut parempi näin. Molempien pitää oma pää täällä.
Kun aurinko toiselle puolelle paistaa, ni toinen aina varjoon jää tääl.
No laitan kaiken pottiin, tyttö on niin nätti ja rakkaus brutaali ku Porvoon mäkki.
Vauvan askelin, vaik molemmat heti tunski. Kaksi erilaista ihmistä, match made in runski.
Enkä oo katkera, päinvastoin paransin tapoi. Pitäs kai eka tutkii omii napoi. Ennen ku tekee syyllisen uhrista. Virheensä ilmeellä tunnistaa, nostaa kaks sormee ylös ja naamansa mutristaa.
Mut ei räkänokast oo mieheks, vaik seisonki sun vieres. Ni silti aina jotain pielessä.
Ja sä ansaitset paremman pohjan rakentaa elämääsi. Eikä pääsi sisällä nakerra mä, eikä kumpikaan oo vääräs-sä annat tunteidesi määrä-tä-nään oon sulle väärä, mä tiedä et sä pärjäät.
Mä pärjään aina, mut miten sinä? Sinä oot suurin mun huolista.
Vaikka eilinen meni miten meni, niin aina voi korjata huomista.
En pysty elää näin, mut parempi näin. Molempien pitää oma pää täällä.
Kun aurinko toiselle puolelle paistaa, ni toinen aina varjoon jää tääl.