Heräsin tos aamupäivällä,
ja katoin tyhjään rottahäkkiin. 'Voi vittu..'
- Siel oli siili.
Mä raahasin eilen jotain saatanan piikkipalloa Kirkolta himaan,
ku en halunnu kävellä yksin.
Mahto olla kaveri vähän ihmeissään et mitäs nytte tapahtuu.
Selitin sille ummet ja lammet matkalla himaan.
(Päästin sen sitte tonne ulos,
ku eihän sellasta nyt hemmetti sisällä voi pitää.)
Yritin liftata kovasti takseja,
mut ei ne mua kyytiin ottanu.
Ja nytte ku ajattelen asiaa tarkemmin,
nii ei mul ois ees ollu rahaa millä maksaa.
Matkalla pummin joltain muijalta röökin,
ja pari kertaa menin ojien kautta ja kaatuilin maahan sun muuta.
Levypyörän kohalla kävin siihen maahan istumaa,
ja silmät vaan painu kiinni.
Oisin jääny siihen nukkuun,
ellei sitä siileä ois ollu mukana.
Koko loppumatkan vaan sanoin ääneen et 'kävele kävele kävele, älä nuku'.
Himaan ku tulin,
nii mutsi vaa nauro mulle ku sanoin et tipuin järveen.
Sit se oli sillee et 'miten sä tänne kävelit? viistoista kilometriä!'.
Ihmettelin siin sitte että mitäs, viis kilometrii kyl mun mielestä.
Sit se totes et ai kato perkele, me ollaaki himassa eikä mökillä.
Toinen melkee yhtä sekasin ku mitä itte olin.
~
Joo, kivaa oli rannal.
Tasapaino vähän petti laiturilla,
nii sinne veteenhän mä sitte tipuin.
Ei sitä siinä kunnossa haitannu mikään muu ku et kaks askii röökii meni,
ja viinalantringit.
Nauroin vaan ku puhelin paskana.
Nyt ku ajattelee asiaa uudelleen,
nii kyl se puhelin vähän vituttaa,
ku en muista muitten ku Ilkan ja Mirkan numerot ulkoo.
Ja se puhelin ja kortti on kaiken lisäks viel Jenskulla.
Nii ja juu,
jalas kauheet haavat ja mustelma,
kädessä haavoja,
hartiat kipeet, selkä kipee,
nilkka nyrjähtäny, ja mitähän muuta?
.. Mutta pääsin kotiin!
Vaikka kello oliki jo jotain kuus aamulla siihen menneessä.
Pirun hauskaa oli, ei voi muuta kyl sanoo.
Tosin ton kävelyreissun oisin voinu kyl jättää väliin.
Olin niin vitun seis ja väsyny sun muuta,
en pystyny ees käveleen kunnol ku toi toinen jalka paskana.
Kaiken lisäks mul oli märät vaatteet päällä,
ja hiton kylmä.