IRC-Galleria

Se on kiva ku tohon pihalle,
heti ulko-oven viereen on sammunu eräs yhteiskunnan hylkiö,
joka jo tänää aikasemmin oksens tänne sisälle.

Toisin sanottuna siis Mirka kyseessä.
Sais ruveta pikkuhiljaan jo heräileen,
pian neljä tuntia tuolla ollu.
Siellä se kuorsaa enemmän tai vähemmän tiedottomassa tilassa.

Mä istun sohvalle kuvien kans ku Mamban biisis
Vanhoist jengifotoist lähtee taas siisti fiilis
Mut ne muistuttaa ajasta jot ei saa takas koskaa
Vuodet karkas tost vaa, niit ei voi takas ostaa

Eilinen oli kyl yhtä helvettiä,
ku jännitin ja pelkäsin sitä leikkausta niin paljon koko aika.
(Ihanku itte olis joutunu siihen)

Eikä se olo tänää todellakaan helpottunu.
Ku päästiin vastaanotolle,
niin lääkäri sano että se voi olla kerrasta poikki,
että en saa syyttää sitä jos rotta ei siitä leikkauksesta sitten selviä.
Annoin sit kuitenki luvan antaa sen nukutuspiikin.

Menin siihen pihalle rotan kaa odottamaan että se nukahtais,
ku yhelle koiralle piti vissiin rokotus tms antaa siinä välissä.
Koko aika katoin että hengittääkö rotta.

Joku 5min päästä menin takasin sisälle,
ja kaikki oli ok.
Siinä vaiheessa ku lääkäri oli ottanu kaikki välineet esille,
päätin mennä pihalle.
Jos se rotta olis kuollu, en olis halunnu nähä sitä.
Ja kyl mä kissan leikkausta oon kattonu vierestä (Alma),
mut en mä mitään hännän silppuamista halunnu kattoo, hyi.

Jossain vartin päästä leikkaus oli ohi,
ja rotta oli edelleen ok.
Aikamoinen helpotus,
olin koko aika ajatellu pessimistisesti asiaa.
"Pessimisti ei pety."

Lääkäriltä piti vielä kysyä,
että kai se siitä sitte vielä herää.
Se sano, ettei näkis mitään estettä sille.

Lähettiin sitten himaan ja rotta oli ihan unessa.
Laitoin sen sängylle tyynyn päälle ja rupesin itte lukeen kirjaa,
ja loppujen lopuks ittekki nukahdin siihen.

Jossain neljän tunnin jälkeen puhelin soi,
ja olin ihan häsessä ku en nähny rottaa.
Se oli sit kuitenki vaan siirtyny mun viereen nukkumaan.
Siinä ku sitä silitin nii se vaivalloisesti raahas ruhonsa mun käden päälle.

Tällä hetkellä se on vieläki ihan unessa,
mut liikkuu jo enemmän ja reagoi puheeseen ja silitykseen vähäsen.
Häntä on aika säälittävä näky tosin,
semmonen 2cm pitkä tynkä.

•••

Oon kyl aika tyytyväinen loppujen lopuks siihen,
etten tienny et Cheri lopetetaan (vaikka oonki vihanen valehtelemisesta).
Tänää nimittäin oli sellanen olo,
ku olis antanu lääkärille luvan lopettaa elikko.
Vaikka tiesinki et sil on vaan mahdollisuus kuolla,
mutta todennäköisesti selviää.

Ja jos se kuolio edelleen jatkuu,
niin sillon se on pakko tehä päätös,
ja antaa lääkärin nukuttaa se pois.
Paskamaista,
tottunu siihen et jyrsijät kuolee itsestään.
Kissaki nukku pois ilman et meistä kukaan ties (aavisteltiin vaan),
ja koira lopetettiin ilman että tiesin.

Noh, pakko tottua.

Huomen mennää uudelleen aamu kymmeneltä eläinlääkäriin,
ja rotalta napsastaan häntä poikki.

Kuolio kerenny tulemaan hännänpäähän,
joten pakko tehdä jotakin,
ennen kuin leviää koko rottaan.
Tosin on paljon mahdollista,
että leikkaus ei auta.

Pitäis häntä leikata ihan tyvestä asti,
mut se on sen verran vaikea operaatio,
että pitäis jonnekkin kauemmaks lähteä häntä leikkauttamaan,
ja sillonkin siinä olis edelleen riskinsä.

Toivottavasti toi nyt auttais,
että häntää leikataan niin että siihen jää muutama sentti vielä jäljelle.
Jos ei auta, niin pakko se on rotta sillon lopettaa..

Otolta pitää varmaa leikata häntä pois..
Tai riippuu et mitenkä pahaks ELL nyt tilanteen arvioi,
ja mitä röntgenkuvissa näkyy.
Huomenna pitäis rotan kaa lääkäriin mennä.

Jouduin sitte tänää paketoimaan rotan hännän,
ku huomasin et se oli järsiny sitä niin pahasti sillä aikaa ku oon ollu Hyvinkäällä.
Verillä koko häntä.

Huomen pitää taas uudelleen pestä, desinfioida ja paketoida se.
Jos se sit pikkuhiljaa rupeis taas kuntoon menemään..

Tajusin täs muutama päivä sitten,
et haluun newfoundlandinkoiran vaan sen takia,
et saisin Cherin takasin.

Katon aina nöffien kuvia,
ja sanon '.. tol on rumat silmät' '.. tol ei oo kaunis pään muoto' '.. ei yhtään samanlainen ku Cheri',
jne jne.
Tajusin, et haluun vaan nöffin joka olis ihan samanlainen ku Cheri,
täydellinen kopio.
Ja se on mahdotonta.
Ei sitä saa enään takasin,
vaikka kuinka haluais.
Nyt vasta rupeen sisäistämään sen asian.

Ehkä on vaan parempi,
etten koskaan tuu hankkimaan newfoundlandinkoiraa.
Se ei kuitenkaan koskaan tuu olemaan se mitä haluisin.

Joskus vaan asioiden ymmärtämiseen menee aikaa..

"Tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

En tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein

Saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

Ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

Vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa"

Ja voi hemmetti,
kuka olis uskonu et jollain vois olla ikävä Nastolaan?

Ystävät ovat kuin tähtiä ne eivät koskaan sammu

Ahhahaa, kyllä ne mun mielestä ainakin aika usein siinä pe-la iltaisin/öisin sammuilee :D

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907269984482_uu.shtml

Jos joku tekis tolleen,
tai ylipäätään jotain vastaavaa mun kissoille,
nii voin vannoa että tappaisin kaikki sen jälkeen.
Saatanan sairasta porukkaa!