IRC-Galleria

Näin tänään ihanan nöffin (newfoundlandinkoira),
ja hyvä ettei itku päässy ku oli ku Cheri.
Vähän massiivisempi kyllä,
mut kuitenki..

Haluun nöffin, haluun Cherin takasin.

Ja kyllä, tiedän että se on mahdotonta..

Herään viimeistään klo 14:00 huomenna.
Pakko, en jaksa enää herätä vasta iltapäivällä/illalla.

Juu, kyllä mä nyt sen istumapaikan sitten otan.
En mä sinne viitti mennä jonotteleen ennen aikojaan,
ku muutenki on tuolloin vielä talvi, ja yksin olisin.
Ja koska pelkään pimeetä, yleisiä paikkoja ja vähän kaikkea.

Mut tuskin tuun ikinä löytämään sitä omaa istumapaikkaani sitte siellä.
En koskaan edes junissa löydä sitä oikeaa vaunua ja paikkaa.

Hukassa tulen olemaan, se on selvä.

Permanto -vai istumapaikka?

Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Viimeks oli permantopaikka varattuna ja oli ihan selvää et se on pakko saada,
mut nyt en enää tiiä.
Entä jos olisinki jossain ihan siel perällä enkä näkis mitään?
Ja entä jos otan istumapaikan,
mut sit mulla oliskin ollut hyvät tsäänssit päästä edes suht eteen seisomapaikoilla.

Huohh.

Hohhoh.
Hannan kaa päätettii eilen illalla lähteä Tomia moikkaamaan,
ja haettiin Hirppaki messiin.

Jossain puol kasin jälkeen lähdettii ajamaan, ja terve.
Että oli tylsä ajomatka.
Pelkkää suoraa, suoraa, suoraa ja välillä navigaattori päätti kans sanoa sanottavansa.

Ku oltiin ajettu se melkein 200km,
päästiin vihhhdoin perille.
Pysähdyttii jollekki ihmeen parkkipaikalle ja Tomi tuli siihen.

Hetki ku oltiin siinä seisoskeltu, nii
vinguttii se lähtee jonnekki mein messii kahville,
ja siitä lähdettiinki Jämsään (muistaakseni?).
Siel jossain Shellillä syötiin ja oltiin hetki,
kunnes me lähettii takasin Nastolaan ja Tomi kotionsa.

Paluumatkan meinasin koko aika nukahtaa,
mut sain kuitenki itteni just ja just pidettyä hereillä.

Himassa olin suunnilleen klo 3:20.

P.S. Kirkolla oli sulonen kettu,
oisin halunnu ottaa sen himaan.

Se uus asukas, se Iida on ihan vitun ärsyttävä!
Katottii just Jonnan kaa yks päivä Se Oikeaa,
ja se oli siin juontamassa.
Niin ärsyttävä ämmä, et huh huh.

Aamulla pitäis herätä jossain kymmenen aikaan,
eikä mua vielä edes väsytä.
Voi kuinka ihanata.

Aamu tulee tekeen tiukkaa.

Täydellinen ystävyys saa muuttumaan persoonat,
uudet puolet esiin, ku me tavattiin jo kersoina.
Ekat kunnon dokaamiset, viinapullot puokkiin.
Silti me muututtiin, kasvettiin erilleen.
Nyt eri piirit, eri paatit laskettiin vesille.
Maailma muuttuu, ja ihmiset sen mukana.
Ja vaikka mitä luvataan, nii toisemme viel hukataan.