Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
Aina kun äiti on uppoutunu hyvään kirjaan tai päättäny vihdoinkin lukee päivän lehen, mulle iskee ihan sietämätön puheripuli. Pälpätän vaan kaikkee mahollista eikä siitä tuu loppua kunnes äitin jokseenkin vittuuntut ilme kertoo "emma, turpa kiinni"
Pelkään avaria paikkoja. Mut en mitään toreja tms. vaan esim pimeitä peltoaukeita jos on tähtitaivas kun tuntuu että se taivas kaatuu päälle tai ku niitä on niin paljo ni ne imasee mut avaruuteen enkä pääse liikkuu eteenpäin.
Aamusin mulla on melkein minuuttiaikataulu, ja mulla on rutiinit jopa sille, että missä järjestyksessä puen vaatteet päälle. Eli jos joku murmeli on heränny samaan aikaan ku minä ja menny vessaan JUST sillon ku mun pitäis mennä sinne mun aamu menee ihan täysin kokonaan pilalle. Ja kaiken lisäksi olen HYVIN aamuäreä.
Kun kävelen esim bussipysäkiltä kotiin ja kuuntelen samalla mp3:sta, otan aina tavoitteita esim pitää päästä tuolle ja tuolle postilaatikolle ennen ku tietty biisi loppuu.
Mulla on joku neuroosi tehä kummallaki kädellä/jalalla/tms. samat asiat. Esim jos siirrän toista kättä toistaki kättä pitää siirtää. Ja joskus siirrän toista liikaa ja taas pitää toista siirtää niin paljo että ne on tasoissa. Ja joskus tästä ei yksinkertasesti tuu loppua ku tunnustaa että ne ei oo millonkaan tasapainossa.