Tyttö pieni tulee koulusta taas
kotiinsa
Hän miettii että onneks koulupäivä
ohi on taas
Ei tarvi katsella
pilkkaavii kavereita
Hän katsoo peiliin seinälle punasii silmii peilaa
Ja pyyhkii kyyneleitä vannoo et se loppuu
"Oon kestäny tarpeeksi alan jo tottuun"
Tyttö pieni joka katsoo ulos ikkunasta
Huoneessansa silmiin tuijottaa vain jotain
pikkulasta
Se on sen
oma kuva joka takas tuijottaa
Ensimmäistä kertaa itsensä
silmästä silmään kohtaa
Se tyttöö
pelottaa mutta hän pysyy kylmänä
"Kkyl mä nää kuviot tiiän pidätsä mua tyhmänä?"
Tyttö luulee että selvii
pelkäl toiveunillansa
koko yön
pyörii sängys silti ilman unii taaskaan
Tyttö tajuu kuinka elämä lipuu sormien välistä
Kun pisin tikku vietiin ja tyttö sai lyhkäsimmän
Liikaa unelmia tytöllä jotka eivät tullutkaan toteutumaan
Liikaa kyyneleitä valuttanut muttei tuska silti yhtään helpota
Liikaa muistoja on tytöllä joita jäi se kaipaamaan
Liikaa elämänsä aikana pieni tyttö joutunut on kokemaan