Horjahdin ottaen tuolista tukea.
Taas se alkaa, kaikki nämä vuodet se on piinannut minua,
En usko tätä, ei Matt ole kuollut, ei ole.
" Ei Matt ole kuollut," Huusin.
" olen pahoillani " nais ääni sanoi, ja sulki puhelimen.
Istuin tuolille, käteni tutisivat,
" Miksi, ? " tuhisin, ja painoin pääni käsiini.
Kyyneleet virtasivat kasvojani pitkin, ja tipahtelivat kokolattiamatolle.
Nousin tuolistani, ja otin takkini sängyltä,
Laitoin kuluneet koriskengät jalkaan ja lähdin.
Kävelin teitä pitkin, missä kauan sitten oli kävellyt kaksi ihmistä, Minä Sam, ja Matt.
Ne vuodet eivät unohdu. Kävelin vielä auki olevan tivolin ohi, ja kuulin kaikki jännittävät huudot, jotka ihmisten kurkusta lähti. Minä en ollut iloinen, olin todella surullinen.
Kaikki nämä vuodet olin odottanut Mattin palaavan kotiin, mutta ei.
Matt oli menehtynyt,
Istuin puiston märälle penkille, ja katsoin suoraan syksyyn. Mieleni valaisi kuva, jossa Matt oli tullut onko paikka vapaa, saako tähän istua, tottakai olin sanonut että saa,
Olimme ensin olleet hiljaa, ja sitten Matt oli avannut suunsa pieneen hyräilyyn.
" mitä sä hyräilet? " olin kysynyt lehden takaa mitä luin.
" en paljon mitään. " Matt sanoi, ja painoi kätensä polvelleni.
" Mä oon nähnyt sut jossain. " sanoin, ja Matt nyökkäsi, Olimme koko ajan tunteneet toisemme, mutta vain Matt muisti kaiken.
" Me oltiin esikoulussa samalla luokalla, ennen kuin mä vaihdoin koulua, me oltiin hyvät kaverit, muistatko? " Matt oli sanonut, ja olin tuijottanut häntä.
" joo, kai mä. " sanoin, ja jatkoin.
" sul oli silloin ihan blondit hiukset, sust on tullut komee mies. "
" aaijah, niin sustakin, " Matt oli sanonut ja hymyillyt.
" Mutta hei, mennäänkö kävelylle? " Matt oli sanonut.
" joo, tottakai, " olin sanonut, ja noussut märästä penkistä.
" sun peppu on ihan märkä, " Matt oli kihissyt naurusta, ja pian kummatkin olivat nauramassa.
Me käveltiin järven rantaan, ja sä olit tarttunut käteeni kiinni, ja kierähtänyt eteeni.
" Tiedäks, mä oon aina pitäny susta. " Matt oli sanonut, ja punastunut.
" niin, mäkin susta. " olin sanonut, mutta minua ei hävettänyt, tiesin että meistä tulee jotain.
Tunsin sun lämpöisen kätes menevän mun paidan sisään, se sai mut rauhoittumaan.
" oi, Sam " olit sanonut, ja halannut minua, tuhisten kuumaa ilmaa niskaani.
Painoin pääni olkapäätäsi vasten, ja mä tiesin, sä hymyilit.
Halaus kesti kauan, se oli ihanaa, niin rauhoittavaa, silloin..
Päästit irti, ja katsoit suoraan silmiini omillasi, painoit huulesi keveästi huulilleni.
Tunsin ohikulkijoiden silmien tuijottavan meitä,
Mitä niillä on kahta poikaa vastaan, jotka rakastavat toisiaan, jotka erosivat esikoulussa, jolloin he olivat kuin veljet, niin mitä?
Vastasin suudelmaasi, me olimme kuin veljet, silloin..
Heräsin ajatuksesta, Näin sut, Mattin.
Nousin penkistä, ja kävelin hitain askelin sun luo.
" Matt? " kysyin hiljaa.
" Matt vastaa! " huusin, ja takerruin siihen harhaan.
Mätkäisy päähän, sai minut kunnolla heräämään.
" auau, " sanoin, ja hieraisin päätäni.
" Mitä sinä vanhusten kimppuun noin hyökkäilet, Huligaani,!! Minne se maailma on nykyään menossa, mene kotiin siitä. "
Vihainen nais ääni huusi.
Kompastuin maahan, lehtikasaa, nousin ylös, ja pinkaisin juoksuun.
Matt, mieleeni nousi se poika.
Kotiin tullessani istuin työtuoliini,
ja avasin laatikon, nappasin valokuvakansion, missä oli vain meidän yhteisiä kuvia.
Ensimmäisessä kuvassa olimme me, meidän mustat hiuksemme olivat toisissa kiinni, ja meidän nauravat suut olivat hymyssä, alhaalla luki
; Minä rakastan sinua, Matt.
Toinen kuva, Me suudeltiin, Kätesi oli poskellani, ja minun hartioillasi,
alhaalla luki ;
En päästä sinusta irti koskaan.
Miksi Matt menit pois. Mieleeni tuli kysymys.
Nousin penkistä, en enää jaksanut, Kirjoitin lapun pöydälle, siinä luki ;
Anteeksi, haluan nähdä Mattin vielä, Minä rakastan häntä,haluan elää mattin kanssa koko elämäni,olen onnellinen vain hänen kanssaan,kai tiedätte, minun on pakko.
Tunsin surua, ja juoksin ulos.
Niin se on, istahdin keskelle junarataa,
Näin junan melko lähellä, se puksutti huomaamattomana eteenpäin.
Laitoin Musiikin täysille, ja kuulokkeet korville, käännyin selkä junaan päin.
Kuiskasin ilmaan " Anteeksi, teitä tulee ikävä "
Tunsin pistävän kivun selässäni, lensin.
" Sam, oletko sam, herää Sam. " kuulin kuiskimista, avasin silmäni, ja siristin niitä.
MATT, nousin ja takerruin tuon kaulaan.
Painoimme huulemme yhteen, ja katsoimme alas elottoman ruumiin luokse,
" Miksi Sam? " Matt kysyi.
" en voi elää ilman sinua, minulla oli ikävä "
Nyyhkytin, veri oli kyyneleeni.
Halasit minua tiukasti, ja kuiskit rauhoittavia sanoja korviini.
Eloton Verinen ruumis makasi junaraiteilla, ja minä täällä Mattin kanssa, olin nyt paljon enemmän elossa, kuin ennen.
Suutelimme uudelleen, ja kuiskasin sinulle ;
" Me olemme nyt, ja aina yhdessä, Matt "