Nyt on sit peruskoulu suoritettu, ei muuta ku odottaa vastaust et mihi kouluun pääsee, hyvin jaksoin kavereiden tuella nää pitkät yhdeksän vuotta, haikee olo jäi, kaikilla tuli kyynelei <3
Sori tää angstaus mitä nyt kirjotan....
Joka ikinen ilta itken itseni uneen, sua kaipaan, sua rakastan, vaikka en enää sua nää, tunne kosketustasi, kuule sun ääntä, viettää ikimuistosia hetkiä, muistan pienenä kun veit mut ekana päivänä kouluun, mutta nyt et ollu näkemässä sitä viimeistä, muistan myös sen kun luit satuja ja nukahdin sun syliisi... <3
miks mä en saa satuttaa itseäni kun mulla on paha olla? (puhuminen ei auta)
miks muut saa ja mä en?
tahto viiltää niin syvälle et veri vaa tulis ja tulis, ei pysähtyisi koskaan...
voisko joku kertoo mullekin miks en saa viiltää ja muut saa?