en ois koskaa uskonu et ketää voi näi paljon kaipaa, mut kai mä sain tän kaiken aikaa. en vaa tajun miten kaikki asiat meni niinku meni, muthei tässä mä seison ja kerron tunteeni. en oo onnellinen, enkä huono tuurinen asioiden tavalla ihan tavallinen. joskus tunne on maailman onnellisin, kun se tunne päättyy mistä sen taas löytäisin. mut mikä auttais, tästä pelastais. nytky aattelen asiaa tarkemmin kaikki vois olla hiukan paremmin.
