IRC-Galleria

Ilman elementin lapset ovat vanhemmille siunauksia siinä mielessä, että mitään erityistä ei yleensä tarvitse tehdä lapsen eteen. Pieni Vaaka on vanhemmilleen melko harmiton kasvatettava. Pieni Vaaka on sopeutuva lapsi. Häntä ei tarvitse opettaa suuresti ottamaan muita huomioon. Sisarusparvessa tai naapurin lasten tai korttelin jengissä hän ottaa luontevasti oman paikkansa ja luo tasaveroisia ystävyyssuhteita muihin lapsiin. Pysyen kohteliaana ja hieman etäisenä hän välttää suurimmat kolhut ja ristiriidat muiden kanssa. Ääritilanteissa hän voi olla ottamatta asioihin kantaa eikä hän ole ensimmäisenä syöksymässä tukkanuottasille muiden kanssa. Tunteita hänessä toki on, mutta ei kovin itsekkäissä tai vaateliaissa muodoissa. Niin poikana kuin tyttönä vaakamaisuus näkyy tasapuolisena sosiaalisuutena ja kykynä ottaa ja antaa yhtä lailla. Tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja kyky reiluun peliin ovat niin pienen kuin suuren Vaa’an hyviä puolia. Hyvin kehittyneestä Vaaka-lapsessa kasvaa pelisäännöt tunteva kaveri ja reilu ihminen, joka osaa koota erilaisia ihmisiä yhteen ja antaa käteen säännöt, joilla leikitään. Vanhempien tehtävä on saada Vaaka-lapseensa kykyä ratkaista asioita omasta puolestaan ja saada hänet tajumaan, ettei tarvitse ketään mielistellä eikä olla pakonomaisesti kohtelias.

Vaaka-lapsi menee sosiaalistumaan kouluihin. Hän saa paljon uutta liikkumatilaa ja vapautuu näkemään erilaisuutta koulutovereissa. Hän on monessa mukana ja kuuluu usein itseoikeutettuna moneen kaveripiiriin. Hänen älylliset kykynsä ovat usein keskitason yläpuolella ja Vaaka on monipuolinen oppimaan. Hänen vahvat alueensa myöhemmin voivat olla yhteiskuntatieteissä, sosiaalisten suhteiden ymmärtämisessä, erilaisissa vertailua vaativissa tehtävissä ja esteettistä kauneustajua kysyvissä aineissa. Ihmisläheisyys ja jatkuva ihmisten tapaaminen ja kasvokkain oleminen usein merkitsee psykologisen silmän kehittymistä.

Maananataina 16.10 mentiin sairaalaan klo 8 käynnistämään synnytys. Tilanne oli vielä kovin epäkypsä, sormelle auki ja kaulaa 1,5cm. Klo 10 puhkaistin kalvot ja klo 11 alkoi tulla supistuksia n. 7min välein. 11.30 laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan supistuksia. Se aloitettiin pienellä annoksella ja annosta lisättiin 15min välein. Muutaman tunnin päästä tippa oli menyt huonosti ja oksitosiini oli mennyt kudokseen ja mun käsi oli aivan turvonnut. Tippa piti aloittaa alusta toiseen käteen.
N. klo 14 supistukset alkoi olla niin kovia, että aloitin ilokaasun. Aluksi en uskaltanut oikeen ottaa sitä, mutta kun kätilö kannusti ja sattui, niin rupesin ottamaan ihan kunnolla :) Ilokaasu tehosi noin tunnin hyvin, sen jälkeen supparit oli jo niin voimakkaita että sattui vaan ja ilokaasusta tuli vaan ihan pölly olo.
Neljän aikaan lääkäri tuli laittamaan epiduraalin joka rupesi toimimaan tosi hyvin n. vartin päästä. Supistukset tuntui mutta ei sattunut enää. Epiduraalin vaikutus kesti pari tuntia. Tähän mennessä olin vasta 7 cm auki ja vauvan pään edessä oli vielä sellainen "lippa". Vähän aikaa piti kärvistellä kun tarkisteltiin tilannetta ennen kun laitettiin uusi epiduraali. Tässä vaiheessa vauva oli tulossa nenä edellä ja rupesi ponnistuttamaan sen takia ihan kauheesti. Kätilö yritti työntää "lippaa" kohun suulta pois edestä aina kun ponnistutti ja saikin sen lopulta pois. Toinen epiduraali ei enää tehonnut ponnistelun takia. Aikaa kului vielä pari tuntia, kun vihdoin olin auki 10 cm ja käskettiin ruveta ponnistamaan.
Ponnistuttaminen ei tuntunut enää niin kovalta kun aiemmin mutta yritin ponnistaa niin paljon kun vaan jaksoin. Tuntui ärsyttävältä kun ponnistuksen jälkeen vauva meni aina pikkaisen takaisin päin. Olin jo todella poikki.Välilihaa leikattiin vähän (3tikkiä). Vihdoin 19 minuutin ponnistamisen jälkeen iso poika syntyi <3

synnytys kesti yhteensä 9,5 tuntia

Poika sai kaikki 10 pistettä. Pituus 52cm, Paino 4100g, pipo 37,5cm Vauva oli todella ihana ja onneksi kaikki oli kunnossa <3

Synnytyksen jälkeen olin todella onnellinen vauvasta mutta oma kuntoni oli paljon huonompi, kun mihin olin varautunut. Synnytyksestä oli aiheutunut symfyysi. Häpyluuta ympäröivät rustot olivat löystyneet ja paikat rutisi liikkuessa inhottavasti. En päässyt sängystä ylös enkä voinut kääntää kylkeä itse. Lisäksi lihakset jaloista niin poikki, että vaan tärisi. Onneksi sairaalassa oli auttajia ja symfyysi on parantunut päivä päivältä. Uskallettiin lähteä jo torstaina kotiin. Käytän yöllä sellaista tukivyötä vielä.

Onneksi Mikko oli mukana synnytyksessä ja perhehuoneessa. En olisi jaksanut yksin!! <3