Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle
Silloin tällöin päädyn elämäni tarkoitusta etsiin
Elämäni tärkeys vetää mutkin hiljaiseksi
Hetkeksi mä suljen silmät vaivun kuvitelmaan
Siihen harhakuvitelmaan joka korvaa univelkaa
Ei etukäteen voi laatii elämään suunnitelmaa
Eikä ajatuksii sitä suurinta valtamerta
Joka meidät tuudittaa uneen joka kerta
Ja muuttaa päämäärämme vuosi vuodelta