IRC-Galleria

kaikki on viinasta lähtösin,

syvissä vesissä unelmat kuolevat ja maailma on kuin PERKELEEN SYLI MURHEEN MIELET KIELET HAAVAT NUOLEVAT JA MAAILMA ON KUIN PERKELEEN SYLI!!!

On nimeni punottu köyteen.
Köysi sidottu oksaan korkeaan.
Ja kuin hedelmän oudon kypsyneen.
Jätän itseni oksaan riippumaan.
Ja minä keinun tuulessa hiljaa.
Olen matkalla maahan uuteen.
Kuin kuiskaus tuulessa hiljaa.
Saavun rantaan kaukaisen mantereen.

Minut liian monta kertaa myytiin, vaihdettiin ja ostettiin.
Minut liian monta kertaa nurkkaan kuin lelu viskattiin

Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan saanut takaisin
Puolestani anna ruumiisi
edestäni vuodata veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin

Tuomittu!

Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina etsimme
muita eksyneitä

Mitä painavat yhden miehen työt?
Mitä saa maailmalta
kun kivenkovalla nyrkilläsi lyöt
pieneltä pojalta jalat alta?

Elämän äärellä kypsää viljaa,
veisaan hiljaa
virttä kuolemanvakavaa

Kuka jaksaa
näitä päiviä laskea?
Niitä on kuitenkin
liian monta

Jos me kohtelemme ihmistä
sellaisena kuin
hän on, me teemme hänestä
huonomman kuin
hän on.
Jos me kohtelemme häntä
ikään kuin hän jo
olisi sitä mitä hän voisi
olla, me teemme
hänestä sen mitä hänen
pitäisi olla.

Olipa kerran...poika, joka
kysyi tytöltä: "Menetkö
kanssani naimisiin?"

Tyttö vastasi: "En".

Ja näin poika eli elämänsä
onnellisena loppuun asti.
Hän kävi usein kalassa tai
metsällä ja hän pelasi
paljon golfia.
Hänellä oli aina uusinta
mallia olevat
elektroniikkalaitteet,
nopeimmat
autot, moottoripyörät ja
veneet.
Ja hän joi kaljaa
kavereittensa kanssa aina
kun halusi.

Sen pituinen se.