Meidän uusi sohva on koottu ja se on iso ja iso ja iso ja ihana ja pehmeä ja iso ja mukava ja nam.
En ehkä tarvitsekaan koskaan miestä vaan elän koko elämäni mukavan sohvan kanssa. Se ainakin on uskollinen, ei ikinä sano pahasti ja on aina mukava ja pehmeä. Se ei ikinä tule kotiin myöhässä ja katsoo juuri sitä leffaa, jota minä haluan katsoa. Toistaalta se ei ikinä sano mitään kivaa eikä tuo aamiaista sänkyyn. Kai se mies on ehkä sittenkin välttämätön.
"Itken elokuvissa mutta kotona en uskalla"