IRC-Galleria

Tänään ei ollut minun päiväni...

Nonii. Nyt olen ollut mielenosoituksessa ja kantanut plakaattia ja huutanut "EEEI!" kun huudetaan saako meitä sortaa. Ja miten tämä vaikutti elämääni ja arvoihini?

No eipä paljon mitenkään. Mutta olin jotenkin tosi ylpeä kaikista ihmisistä, ketä sinne oli tullut eikä vaan lähtenyt sen varjolla kotiin lusmuilemaan. Hyvä me! Ja oli niin huippua ku joka lukiosta oli jonkin verran porukkaa :)

Nyt olen siis ollut mielenosoituksessa ja se oli kivaa ja aika näyttää kannattiko se yhtään.

"Saako lukiolaisia potkia päähän!?" "EEEEI!!"

Elikkäs tänään lähdetään osoittamaan mieltä. En olekaan sitä ennen tehnyt porukalla. Kaikki mukaan vaan, niin tulee kivaa.

Välittäminen on sitä, että toistaa, jos toinen ei kuullut ja välittäminen on sitä, että selittää, jos toinen ei tajunnut hauskan jutun ideaa.

Sinne päin. Mutta mää muistan tän.

Oli niin kiva viikonloppu ("kun mää olen aina halunnut olla Ilpo") ja oli kiva leikkiä superballfania ("aaltoja") mutta sekin kaikki loppu aikanaan ja kun oli soitettu koko viikonloppu (jee oon kehittynyt) piti sanoa heippa kaikille ystäville ja lapsukaisille.

Mutta jälkiseuraukset leiristä ovat nähtävissä koulussa ku melkein nukuin puolet kaikista tunneista. Olin niiiiiin väsynyt. Ja kun on väsynyt niin on vaikea lukea mitään vitsin Tuntematonta Sotilasta ja tehä kuviksen portfoliota ja valmistella äikän puhetta ja kirjoittaa ruotsin ainetta tai lukea sanikseen. RAAAAH!

Hei höllätkää vähäsen!

PS: tämäkin kirjoitus on vain aineen aloittamisen välttelyä.

What is wrong with me?

On ollu just sellanen viikko, jolloin kaikki menee väärin ja tyhmästi ja siis vaan VÄÄRIN!

Mutta onneksi nyt lähden viikonlopuksi Kippolaan sopusoinnulle. Siellä on kivoja ihmisiä ja kaikkea rentoa ja saan ravistaa kaiken ikävän päästä pois.

btv. Käphi tack så mycket för sinä piristit tänään.

Nii mikää??

Eilen illalla koettua.

Olisin voinut lähteä juuttiin with Maiju ja Petra mutta on sen verran nuha (ja väsy ja rästihommeleita ja kaikkea mahdollista) että en sitten lähteny, vaikka ehkä vähän harmitti. Mutta minulla oli hyvin tyhjä olo, joten nappasin takin naulakosta ja juoksin (joo siis yritin juosta mutta juoksin ehkä 10 m. Vitsi ku olen niin raihnas) pysäkille ja täristelin bussilla Jyväkseen. Oli jotenki aika uniolo. Menin sitten lihatiskille istumaan ja otin kassista "Tuntemttoman sotilaan" ja aloitin kahlata sitä.

Ihmiset saattoivat katsoa hieman hassusti koska istuin siinä sellaset pari tuntia ja yritin ymmärtää tuntematonta sekä sotilasta (en onnistunut kovin hyvin). Jouduin lukemaan monet kohdat kahteen kertaan, että muistan kestä sotilaasta nyt olikaan kyse ja ne murteet oli kirjoitettu niin kuin ne kuultaisiin eikä niin kuin ne sanottaisiin, joten olin välillä vähän hukassa. Mutta ei aina tarvii lukea helppoja kirjoja on tämmönenki kivaa. Mutta kyllä ne Hietamihen kirjat oli parempia.

Joten minä istuin siinä ja samat ja uudet ihmiset lipuivat ohitseni ja siinä oli melkein jotain taikaa. Jotenkin vain hassua, että minä olin paikallani ja kaikki tulivat ja menivät ja soljuivat sisään ja ulos elämässäni. Ja samalla lähestyttiin tuntematonta ja sotilasta lakosi kuin heinää.

Eli oikeastaan feikkiyökoulu koska oikeissa yökouluissa mitä oli ala-asteella oltiin koko yö.

Mutta joo tack så mycket valtuusto ja opettajat (eritoten huikea ja huima opebändi) että sai valvoa myöhään ja perjantain vapaaksi. Siellähän oli aika kannattavaa olla! :D

Hei mun huoneessa on sikakylmä ja niin on pihallaki.

"Pidätkö mun lapasia" :)