IRC-Galleria

Enpä eilen tiennyt mitä päivä tuo tullessaan (tai sen hammaslääkärin tiesin...). Mielenkiintoisen mesekeskustelun tuloksena pääsin illalla Multialle Semmarien konserttiin Soikkelin kanssa!!!!! Ensimmäinen Semmarikonserttini.

Täytyy myöntää, että ulkoilmakonsertin lippu ei ollut ylihinnoiteltu lainkaan (20 e). Saimme Soikkelin kanssa rahalle vastinetta ja ylikin. Nautimme ja nauroimme ja taputimme ja kiljuimme. Oli tosi mielenkiintoista nähdä Semien kuuluisat lavashowt. Ja kaikkein mielenkiintoisinta oli nähädä exhuiluopeni loikkimassa ympärilavaa muiden miekkosten kanssa ja vetämässä ennen kaikkea legendaarisen Tainan. Piti konsertin jälkeen lähettää sillekin kiitostekstari.

Sää suosi meitä Semmarirekan kupeessa istuskelevia melkein loppuun asti. Ilmeisesti erään Semmariurhon leijuminen oikeassa olemisestaan sään suhteen kuitenkin ärsytti luonnonvoimat ja ne kostoksi siitä lähettivät toiseksiviimeisen kappaleen aikana ensimmäiset pisarat. Ei ne paljoa haitanneet.

Mutta se haittasi, että rakas ystäväni Canon teki juuri konsertin alussa lakon. Yritin maanitella rakasta ystävää yhteistyöhön mutta tämä oli päättänyt siirtyä nukkumistilaan. Hän väitti itsepintaisesti olevansa niin vähässä virrassa ettei voi toimia. Niin ne uskollisetkin ystävät joskus hylkää.

Mutta kokonaisuudessaan konsertti oli huikea. Kaikki vesi, lumi ja serpenttiiniroska olivat huimia ja hyvin suunniteltuja. Ja mistäköhän ne olivat keksineet sen Tainan pikku-orava version...

Näin on oltu Hesassa ja tehty legendaarinen tyttöreissu toista kertaa. Paljon meille jäikin käteen. Paitsi rahaa tietenkin...

Maiju selvitti rakkauden salaisuuden ja löysi uusia asusteita. Orvokki taas näki joka paikassa punaista ja ihastui näkemäänsä niin että vei kaiken kotiinsa. Hän myös kohtasi iltapalapöydässä Hämärän Hämäläisen. Hän esitteli tämän persoonan minullekin mutta Maiju ei koskaan oikein oppinut ymmärtämään Herra Hämärän vitsikästä luonnetta.

No entäs mitä minulle jäi käteen. Ei niinkään vaatteita. Tennispalatsin valloitin ystäväni Canonin kanssa mutta jätin senkin taakseni. Akateemisessa kohtasin ystävällisen Tussi-heimon ja värväsin murto-osan heistä riveihini. Halpaa tämä ei kuitenkaan ollut. Tussit osasivat kiskoa rahaa. Levykaupassa minä löysin hunajaa Semmari-himooni. Itseasiassa kolme kertaa enemmän kuin odotin...

Näin me jätimme jälkemme Helsinkiin. Se luulee selvinneensä meistä mutta odotahan vain pääkaupunki. Jonain päivänä minä taas Hakkaan sun oveen!!

On astunut voimaan uusi aikakausi. SEMMARIEN aikakausi. Vihdoinkin joku yhtye HOHTAA minulle. Silloin kun olin vielä Mikko Miettisen huiluopissa en voinut kuvitellakaan fanittavani sitä urhokuoroa, johon hän kuuluu, mutta nyt tilanne on täysin toinen. Semmarit hohtaa. Katsoo nyt kestääkö tää innostus mutta olen silti iloinen. Mulla on yhtye, jota fanittaa ja vieläpä mieskuoro. WUPPII!!

Mutta muistan edelleen kaikki irvailuni Mikolle heidän kuorostaan. Nyt korvasin sen perustamalla Mikolle oman yhteisön. Näin pyydän syvästi Mikolta anteeksi ne kaikki veistelyt "Tainasta" ja muista kappaleista:D

Mutta jos haluan olla "aito" fani niin kai sitä pitää jollekin keikalle änkeä itsensä. HUI!! No aina mää saan jonkun kiskottua mukaan turvaksi. Onhan Semmarit nyt sentään niin hyvä!

HYVÄ SEMMARIT!!

Hip hei!

Syntymäpäivät oli ja meni ja sain isosiskolta... KALLIGRAFIAVÄLINEET! (toivoin niitä) On hyvä mieli. Kunhan en vain kaada mustepulloa ja opin kaikki terien ja tyylien salat niin musta tulee mestari (kai). Ja ne on vielä laadukkaat (lahjan antaja on taiteenasioiden tuntija). Ooh kohta ehkä osaan kirjoittaa kauniita kortteja ja muita ihanuuksia.

Tai tietenkin on olemassa sekin mahdollisuus, että koko hoito päätyy mustekatastrofiin ja san heittää hyvästit kauniille kirjoitukselle. Mutta siihen mahdollisuuteen en usko.

EI MEITÄ SURULLA RUOKITA SE ON ILO JOKA ELÄTTELEE! :)

ANGST!!!!!! kyynel. Määkin haluan sellasen pörrönturrikan. :(

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet mieleltäsi avoin, sinulla on mielikuvitusta, olet huolehtiva ja ulospäin suuntautunut. Ihmistyyppisi nauttii elämän suuren näytelmän seuraamisesta, ja pohtii mielellään ihmisten motiiveja ja tarkoituksia. Kaltaisellesi ihmiselle mikään asia elämässä ei ole merkityksetön. Siksi toisten ihmisten mielestä saatat toisinaan olla liian varuillasi, herkkä tai epäluuloinen. Olet valloittava, karismaattinen ja nerokas supliikki-ihminen. Olet lahjakas moniosaaja, ja voitkin menestyä useilla alueilla elämässäsi. Sinua stressaavat ammatit, joissa on selvät säännöt ja toimintaohjeet ”tee tämä tällä tavalla.” tai joissa vaaditaan logiikkaa, faktoja ja yksityiskohtia. Ihmistyyppisi ei jaksa keskittyä kauaa samaan asiaan, ja monet mielenkiinnon kohteet saattavatkin vahingoittaa menestystäsi pitkäjänteisyyttä vaativassa työssä. Parhaiten sinulle soveltuvat ammatit, joissa voit aloittaa projekteja ja sitten innostaa toisia saattamaan ne päätökseen.

Viikkasin tänään rauhassa pyykkiä olohuoneessa, kun kuulin kummaa sihinän ja pörinän välimaastosta olevaa ääntä. Ajattelin äänen kuuluvan päästäni ja olla välittämättä. Seisoin varpaillani (en enää edes muista miksi), kun jokin kutitti jalkapohjaani. Hyppäsin kirkaisten syrjään ja näin sen.

Lattialla oli varmaan maailman isoin ja läskein ampiainen, selällään. Se oli ilmeisesti keikahtanut selälleen ja oli niin läski, että ei päässyt enää normaaliin asentoon. Sihinä ja pörinä kuuluis siitä, kun yksilö yritti ylös mutta onnistui vain liukumaan selällään pitkin lattiaa. Kylmät väreet selässä menin keittiöön ja hain kärpäslätkän. Täytyi todeta tuon jättiläisen olevan myös sitkeää tekoa koska sain iskeä sitä kuusi kertaa, ennen kuin se heitti henkensä. Nyt illalla äiti kertoi, että Venäjältä on kuulemma vaeltanut kamalasti jättiampiaisia. Venäläinen ampiainen siis.

No "до свидания" sitten vaan!

Eilen katsottiin lauran kanssa yksi parhaista leffoista, mitä olen koskaan nähnyt. Se oli elokuva, joka sai itkemään, nauramaan ja herätti ajatuksia. Elokuvasta jäi hyvä mieli, vaikka se olikin surullinen. Toisaalta taas tuntui, että se ei ollutkaan surullinen, vaikka olikin. Se oli kerrankin sellanen leffa, missä ihmiset ei koko ajan jyystä toisiaan jossain puolialasti. Se oli ihana rakkaustarina.

A Walk To Remember

M : potkase kunnolla
V : aha
M : AUTS!

meidät karkotettiin. nyyh. ja ei enää palata.

Klikkaa satunnaista ja laita oletuskuvan teksi lauseen perään,
toista tätä niin kauan kuin lauseita riittää.
Jos oletuskuvassa ei lue mitään, ota uusi.


HERÄSIN JA NÄIN EDESSÄNI PAVIAANIN. KIRKAISIN:
sisko ja sen sisko:p

ÄITINI JUOKSI KATSOMAAN MITÄ OLI TAPAHTUNUT JA SANOI:
karvizzz, joku pervo äijä ja meikä oltiin pilettämässä jossain metässä.

MENIN AAMUPALALLE. LEIPÄNI OLI HOMEESSA JOTEN TOKAISIN:
mä

LÄHDIN KOULUUN JA KOULUMATKALLA LAULOIN:
kesällä ku olin Saksassa... sinulle rakkaani!

KAVERINI TULIVAT MUKAAN LAULAMAAN, JA YKSI HEISTÄ KAATUI JA HUUSI:
heh

KOULUSSA OLI LIIKUNTAA. KIROSIN OPETTAJALLE JA HÄN VASTASI:
hah

KOULUSSA OLI RUOKANA KAALIKÄÄRYLEITÄ, NE OLIVAT LEMPIRUOKAANI JA IHASTELIN:
me asemalla<3

KOULUN JÄLKEEN MENIN BAARIIN JA HUMALASSA OLLESSANI HUUTELIN KAIKILLE:
**reps*

MINUT HAETTIIN PUTKAAN JA SAMMUIN SINNE. UNESSA TAPASIN KÄÄPIÖN JOKA VAROITTI MINUA:
meikä elementis =D

HERÄSIN JA LÄHDIN KOTIIN. MATKALLA PUMMI HALUSI RAHAA JA KEKSI SYYKSI:
fucking emo fag

EN ANTANUT RAHAA VAAN JUOKSIN KOTIIN JA ÄITI KYSYI MISSÄ OLIN OLLUT, JA VASTASIN:
mä ja mun pikkukaveri

SITTEN MENIN OMAAN HUONEESEENI, MUTTA SE OLIKIN TÄYNNÄ HÄMÄHÄKKEJÄ! KILJUIN TÄYTTÄ KURKKUA:
It's me, it's true

-PIKKUVELJENI OLI TÄYTTÄNYT HUONEEN KUMIHÄMIKSILLÄ. SAIN SYDÄRIN JA KUOLIN. HAUTAKIVEENI KIRJOITETTIIN:
näyttäkää hänelle kuolema, niin hän tyytyy kuumeeseen.


MUTTA ET KUOLLUTKAAN, VAAN HERÄSIT HENKIIN, MENIT MULTAISENA KOTIIN, ÄITI TOKAISI:
kesä se sit tul...!

tÄMÄN JÄLKEEN HALUSIT TAVATA KAVERISI, JA KERTOA:
aina ei jakka^^