Ei, en minä kuole
Herään jälleen henkiin
Tuhkasta
Seison kädessäni jotain
Eikä väliä mitä
Kunhan vain seison
Ja katson aurinkoon
Poljen entisen ruumiini
Tuhkat jalkoihin
Eikä mitään voi enää
Palauttaa takaisin
Maailma seisoo varpaillaan
Odottaa
Minua
enkä ikinä lue runoja, en I-KI-NÄ! käsitättekö, ne on NII-IN HELVETIN TYHMIÄ!