kaipaan eiliseen, sinne en vaaan päästä voi. Maailma repii rikki, kaiken. Mitään se ei kuitenkaan korjaa voi. Kaiken hajottaa, kaiken vie. Miksi en vaan voi olla se pieni ihminen? Joka tuntee ja tietää polkunsa. Huominen näyttää kaukaiselta ja sumuiselta. Mikään ei ole enää ennallaan. Huominen ei ole kaltainen eilisen. Olen vain pieni ihminen joka ei tiedä mitä tekee.Kaipaan lämpöä,suojaa ja hieman rakkautta mutta mitään niistä en saa. Se on kuitenkin turhaa, En koskaan saa tuntea sitä omaa,sitä jota kerran tunsin. Tuntuu kuin kaikki valuu pois kuin tiimalasin hiekka. Tämä elämä on minulle liian vaikea ja haasteellinen. Silti yritän rämpiä eteenpäin kuin mikäkin etana.