IRC-Galleria

en enää jaksa kantaa epäilystä
lopulta sen ymmärrän- tärkeää on ymmärtää
ettei mitään tärkeää voi ymmärtää
mistä puhua voi, se ei voi olla totuutta
ja minkä ilmaista voi, ei ole minkään arvoista
luulen niin

Enkeli, äiti, lapsi


Katso,äiti, katso! Katso ylös taivaaseen!
Sieltä enkeli laskeutuu tänne
luoksemme!
Tuleeko hän pyyhkimään kyyneleet?

Katson, lapseni, katson, tuonne taivaaseen,
Kyllä, kyllä, sieltä enkeli laskeutuu
luoksemme.
Hän tulee kyllä pyyhkimään kyyneleet.

Sano, äiti-kulta, oletko sä surullinen?
Sinunko luoksesi enkeli laskeutuu
hiljalleen?
Vai kenen kyyneleet hän tulee pyyhkimään?

Sanon, lapsi-kulta, en ole surullinen.
Laskee enkeli miedän molempien viereemme
hiljalleen.
Hän maailmasta pyyhkii kaikki
kyyneleet eksyneet.

Mutta kerro, enkeli, kerro,
mitä ovat kyyneleet eksyneet?
Miksi laskeudut viereemme
hiljalleen?




Kyyneleet eksyneet ovat
pienten lapsien, maailman ihmisten omat.
Laskeudun viereenne hiljalleen,
jotta vaipuisitte rauhalliseen uneen.

Aina iltaisin,
ennen katselin,
kun oma pieni enkelini minut nukutti.
Nyt vuorostani
minä olen teille enkeli.

joku sanoo että rakkaus on yliarvoistettua
itekkin oon miettinyt samaa mutta ei se oo totta.
tääl maailmassa ei olis mitää hyvää jossei olis yhtää
millastakaa rakkautta.

ja läheisyys itseasiassa elämän tarkotus.


rakkaus on niin nähty, monikaan ei enää usko siihen.
mutta... no rakkautta on aina olemassa. se voi olla
vihan tai surun tai muun alla, piilossa.
ei kaikkien tarvi uskoo, eikä ketään voi
pakottaa. kaikki uskon kysymykset ja muut
henkilökohtaset päätökset on kaikkien ite
päätettävissä.



psykan kirjassa oli kuitenkin aika mielenkiintonen
tutkimus, että järjestetyt avioliitot kesti selkeesti
kauemmin kun rakkausavioliitot. rakkausavioliitoissa
rakkaueden määrä oli aluks tosi korkee, ja järjestetyissä
vähän vähempi. muutaman vuoden aikana rakkaus väheni
tosi nopeeta tossa rakkausavioliitoissa ja noissa
järjestetyissä se tasasesti nousi.







kaikki asiat ja salaisuudet pelkästää sulle kertoo
ei enää tätä yksinäisyyden pelkoo
oot kauneinta ja mahtavinta mitä maa päällään kantaa

jos sulle tulee paha mieli, kyyneleet valuu tulvana
anna olla mikä tahansa
lupaan olla tukena ja turvana
en voi kuvitella et voisin tunteet hävittää
et pysty käsittään paljon pystyn susta välittään

ei mahdollisuutta meillä menneisyyttämme muuttaa
puhuminen ajallisuutta, ei hiljasuus oo ikuisuutta

Mä haluun rauhottua

Tyhjät aivot, täysi pää
joskus liikaa aikaa jää
ajatella vain
ajatella vain kaiken turhuutta

Niin paljon mutkia
joista huomaa et on kakara
ei haluu muuta kuin
haluu muuta kuin kutistua

Anna mun ees hetken aikaa olla sun
anna rauhoittuu sun luona tai mä luhistun
niin sekaisin saa pään joskus maailma tää
vain rakkaudella kai se selviää

Voi yöunet menettää
katsomalla tähtiä
ja turhaan yrittää
turhaan yrittää käsittää

Mä sanon sulle näin
jos me oltais vierekkäin
niin voitais unohtaa
voitais unohtaa maailman pauhu

Anna mun ees hetken aikaa olla sun...

Meidät viskattiin maailmaan
kertomatta sanallakaan
miksi täällä oon mitä täällä teen
moni ei tiedä

Et pyytäis nyt laputtamaan
on vierelläs huojentavaa
ja kaikki unohtuu
kaikki unohtuu vaivihkaa

Anna mun ees hetken aikaa olla sun...

sä lopetit mun sydämen toiminnan, se nyt mun silmäni sulkee
mut opetit mut sydämest toimimaan siks täällä vielä kulkee

kaikki selvis, tää ei tuu mihinkään johtaa,
helppo antaa anteeks liian vaikeet unohtaa.
mitä voi viel tehä, ku mikään ei riitä,
kiitä onneas, et tajuttiin, se kai sit siitä.
peli on ohi, ja jäi käteen huonot pisteet,
mun silmät ei kostu, mut nää säkeet huolel itkee.

vitun paska juttu et se ovi aukee vaan yhteen suuntaan/
mä kuiskaan vaik tekis mieli huutaa

jokainen huono selitys/
ja jokainen vedätys/
jokanen esitys
mut en enää pelkkää eläny/
ne teki musta tällasen
mitä oon tänään
mut jos vois kääntää kelloi vaan taakse edes vähän/
palata ja selittää mitä oikeesti tarkotin
kohdata ne kaikki virheet
kasvoista kasvoihin/
täl kertaa pitää pelaa korteilla
jotka annettiin
mun tarkotus ei ollut satuttaa/
anteeksi
en aina sanonu niit oikeit asioita/
sen takia oon kelannu niit ihmisii joita
oon laiminlyöny tai unohtanu vanhan tullen/
kelaten vaa että niistä vielä
varmaan kuulee
niihän sitä luulee/
mut harva toiveit täyttää
todellisuus on harvoin
sitä miltä näyttää/
joka mahdollisuus sun pitää ottaa käyttää
koska toka tilaisuus/
voi olla myöhästä

tytölleni

en tajuu mitä tein, 2000 parast aikaa
on pakko miettii todella, mitä mä sit sainkaan
vaikee elää enää, tekis mieli kaikki taakse jättää
kävi mieles, et voisin käyttää siihen omaa kättä
en tiedä mitä tehä, mä rakastan sua bellani
vaik tiedän ettet ajattele samoin tunteillani
kaks vuotta jaksoin miettii, auringon jokaisest hetkest
mutta nyt on tulos loppu tästä yhteisest retkest
se piti olla ikuista, mut kaikki hyvä loppuu
en tiedä, pystynkö tähän ikinä tottuu
joskus ne unohtuu, mut en unoha meitä
vaikka oltais käsi kädessä, kuljettais eri teitä
en tunteitani peitä enää, parempi wraittaa
haluun kertoo sulle mun tunteistani aina
sillon ku oot ystäväni, joka ei tule koskaan lähtee
ja mietin sua joka ilta kun tsiigaan meijän tähtee

2x
en tiedä mistä hakee lohtuu
en tiedä miten tuskaan tottuu
se jäi oppimatta, vaikka opetit muuta
ei elämä oo helppoa, aina luulin muuta

välil hymy suin, välil silmät tulvii kyynelii
en pysty kelaa, muuta kun muistoja yhteisii
tunnen sut, tyttö, olet hyvä pohjimmiltas
se oli spesiaalii, en tiedä mikä tän pilas
rakkaus muuttuu vihaks
mutten halua niin, se ois niin helppo muuttaa
mä haluan vaan niin, et voitais olla ystävii
vaik se onki pirun vaikeet, se on haikee
mut oot ikuisesti minun nainen
tulee ikävä sun frendei, sun mutsii, sun faijaas
yhteisii hetkii, sun huulii, sun paitaas
kaikki susta muistuttaa, ne aina pysyy
mun sydämessä, ihan sama kuka kysyy
sun takii opin elämään jokaista hetkee täysil
sun takii opin elämään, oikeen asenteen näytin
oon ikuisesti kiitollinen niistä hetkistä
ja on toiveikas uusista yhteisistä retkistä

2x
en tiedä mistä hakee lohtuu
en tiedä miten tuskaan tottuu
se jäi oppimatta, vaikka opetit muuta
ei elämä oo helppoa, aina luulin muuta

muista rakas tyttöni, ettet kadu mitään
sillä ilman tätä suhdetta, en olisi mitään
se suudelma jonka silloin siwan pihal annoit
sä imit mun sydämen jo silloin ja vannoin
et tästä tulee jotain, vaikka olitkin hiljaa
tarvittiin tosin tilaa, ei kukaan tätä pilaa
niin me luultiin, ja oikeassa oltiin
opittiin yhes kulkee sinne, yhteiseen kotiin
siellä mä oon vielä, mutta muistoissa enää
rakastan niitä, ja sitä et sain vierestäs herää
haluun susta kiinni pitää, mut kunnioitan sua
ja sun päätöstä, enkä haluu ikin mitää muuta
tehtiin virheitä, harhauduttiin umpikujaan
nyt ollaan siellä eikä sieltä päästä kukaan muu ku me
halusin, vaan kertoo sulle venla, ikuisesti
sinun samulisi rakkaudella

4x
en tiedä mistä hakee lohtuu
en tiedä miten tuskaan tottuu
se jäi oppimatta, vaikka opetit muuta
ei elämä oo helppoa, aina luulin muuta