SIG - Sadan vuoden yksinäisyys
Rakastin sua niin, sä olit armahin
ja kaikkiin kirjeisiin piirsit nuolet sydämin
oli maailma meille luotu, kaunis satumaa
oli kaikki valmista ja ihanaa
Kultaisen medaljongin kaulaasi pujotin
sovit huomisesta, sua turhaan odotin
mietin mikset tullut, pettänytkö liet
kun ei yhteen kulje tiet
kertosäe:
Miksi kaikki rakkaustarinat aina päättyy niin,
surun kirvoittamiin kyyneliin?
Miksi haipuu rakkaus, sammmuu ystävyys
ja saapuu sadan vuoden yksinäisyys
Joku kertoi, auton alle jääneen rakas sun
kaulastas ne löysivät medaljongin mun
viimeiset sanasi, rakkautesi sä kerroit aina jatkuvan
kertosäe:
Miksi kaikki rakkaustarinat aina päättyy niin,
surun kirvoittamiin kyyneliin?
Miksi haipuu rakkaus, sammmuu ystävyys
ja saapuu sadan vuoden yksinäisyys
kertosäe:
Miksi kaikki rakkaustarinat aina päättyy niin,
surun kirvoittamiin kyyneliin?
Miksi haipuu rakkaus, sammmuu ystävyys
ja saapuu sadan vuoden yksinäisyys