IRC-Galleria

hanzig

hanzig

Avoin mieli vai reikä päässä?

fuck, there's no painTorstai 18.10.2007 04:13

i guess i just can't understand...

people with their feelings are very weird...

but, i am SO clever with those things...HA!

talk to the hand asshole
tämä ilta kävellään
käsi kädessä
ihmisten edessä

älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä

ne ei tiedä mitään
ne ei kuulu tähän tarinaan

joka harvoille luetaa-aaan
jos saisin yhden toiveen,
sen tuuleen kuiskaisin
jos voisin vuoret siirtää
niin kuitenkin
hiljaa nimes lausuisin

jos saisin yhden toiveen
todeksi kirjoittaa
sielusi silmät avaisin
katsomaan
miten paljon tunnenkaan

kunnes sinut viimein saan
synnyn luonas uudestaan
mä tahdon sua rakastaa
kunnes sinut viimein saan
itkee taivaat tuhkaa
ja sydän huutaa kaipuutaan

tän kaiken yksin kannan
en saa sua uskomaan
mä läpi virheittesi nään
siihen jään
vielä joskus ymmärrät

kunnes sinut viimein saan
synnyn luonas uudestaan
mä tahdon sua rakastaa
kunnes sinut viimein saan
itkee taivaat tuhkaa
ja sydän huutaa kaipuutaan

olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa
voisin sydämesi jään sulattaa

Kuinka oikeet ihmiset hoitaa elämän...?Keskiviikko 10.10.2007 23:33

tell me, if you know the answer...tää ei vaan tajuu

...marmoritaivas...Lauantai 06.10.2007 00:12

Tiedän, että en ole ainut, jolle tällä tavalla käy,
että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
ja sydäntä ympäröi muuri kiveäkin lujemmin

Tänä yötä marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan,
kuun valon ja pilvien leikki sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan,
olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan

Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson näen aution huoneen ja kätes on peitto vaan,
nää harhat kuin viiniä juoneen sua saa taas kutsumaan

Tänä yötä marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan,
kuun valon ja pilvien leikki sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan,
olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan

Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja puristaa,
mutta kenties joskus on helpompaa

Tänä yötä marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan,
kuun valon ja pilvien leikki sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan,
olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan