Koira kuulee noin viisi kertaa heikompia ääniä kuin me ihmiset. Koira kokee myös hyvin voimakkaat äänet vielä voimakkaampina kuin me. Ns. impulssiäänet, kuten koiranpommit, aiheuttavat kipua koiran korviin. Koska ääni heikkenee etäisyyden kasvaessa, sokin ja kivun riski on suurimmillaan noin alle kymmenen metrin päässä.
Koira erottaa myös äänikorkeuden, eli äänen kimakkuuden ja tummuuden, paremmin kuin ihminen. Me kuulemme enintään 20 000 värähdystä sekunnissa, kun taas koira havaitsee jopa 80 000. Siten se kuulee monia sellaisia ääniä, joita me emme aisti. Koira pystyy myös paikallistamaan äänen tulosuunnan noin viisi kertaa meitä paremmin.
Lyhyesti sanottuna koiralla on neljä viisi kertaa parempi kuulo kuin ihmisellä. Usein vanhojen koirien kuulo heikkenee, ja joillain roduilla on taipumusta osittaiseen tai täydelliseen kuurouteen. Ei tiedetä, kärsivätkö koirat tinnituksesta, korvissa jatkuvasti soivasta äänestä tai tuhinasta, mutta luultavasti ne kärsivät.
Näkö
Koiran näkö eroaa ihmisen näöstä, mikä ei tarkoita, että se olisi huonompi, vaan koira näkee eri tavalla - tiettyjä asioita itse asiassa meitä paremmin. Koira näkee esimerkiksi paljon enemmän sivuille päin kuin me, ja jopa vinosti taaksepäin. Ihminen näkökenttä on noin 180 astetta, mutta koiralla se on jopa 280 astetta. Näkökentän laajuudessa on kuitenkin rotujen välisiä eroja.
Koiran silmissä on vähemmän tappeja kuin ihmisellä, ja sen vuoksi se näkee huonommin värejä kuin me. Lisäksi koirilta puuttuvat ne tapit, jotka reagoivat punaiseen. Toisaalta värit eivät ole koirille kovinkaan tärkeitä, koska nenä on niille paljon parempi ja tärkeämpi aistin.
Koiran silmissä on sitä vastoin enemmän sauvoja kuin ihmisen silmissä, ja sen vuoksi koirat näkevät meitä paremmin harmaita sävyjä. Ne näkevät myös pimeässä paremmin kuin me, sillä sauvat reagoivat herkästi valoon.
Koirien on yleensä vaikea nähdä paikallaan olevia kohteita, vaikka ne voivatkin oppia erottamaan eri muotoja. Niiden on myös hankala päätellä näköaistin perusteella, mitä niiden edessä on. Siksi koira voi pelätä asioita joita se ei tunnista, kuten tiellä olevaa muovipussia. Sen on mentävä lähemmäksi, nuuskittava ja pääteltävä hajuaistin avulla, mikä sen näkemä esine on.
Sen sijaan liikkuvat kohteet koira erottaa erinomaisesti. Esimerkiksi puolipimeässä tien ylittävän hiiren koira näkee helposti.
Tasapainoaisti
Tasapainoaisti sijaitsee sisäkorvassa ja toimii yhdessä ruumiin hallinnasta ja lihasten koordinoinnista vastaavien aivojen osien, varsinkin pikkuaivojen kanssa. Koirat hallitsevat suurenmoisesti ruumiinsa, ja ne voivat kiitää jopa pimeällä hurjaa vauhtia hyvinkin vaikeakulkuisessa maastossa. Jos yrittäisimme samaa, katkaisisimme kätemme ja jalkamme jo muutaman metrin jälkeen.
Vanhojen koirien tasapainoelin voi vaurioitua, varsinkin jos niillä on ollut aiemmin korvasairauksia. Silloin koira horjuu, kaatuilee ja kärsii ilmeisesti todella paljon. On kuin koko maailma olisi vinossa ja liikkuisi, ja koira kaatuu, kun se yrittää mukautua siihen.
Makuaisti
Koiralla ja ihmisellä on aika samanlainen makuaisti. Koira pystynee erottamaan suolaisen, happaman, makean ja karvaan. Ihmisellä on noin neljä kertaa enemmän makusilmuja eli makureseptoreita kuin koiralla, joka ei sen vuoksi tunne makuja yhtä hyvin kuin me. Luultavasti makuaisti ei ole kovin tärkeä, kun nenä on niin erinomainen.
Tuntoaisti
Me ihmiset tarvitsemme erityisen paljon kosketusreseptoreita, koska meillä ei ole suojaavaa turkkia (ellemme ota lukuun vaatteita). Meidän reseptorimme ovat aika tasaisesti joka puolella kehoa, kun taas koiralla niitä on vähemmän rungossa, mutta aika paljon käpälissä.
Kevyestä koskettelusta, kuten hieromisesta, koirat tuntuvat nauttivan yhtä paljon kuin mekin. Myös äkilliseen kipuun ne reagoivat aivan samalla tavoin kuin me.
Joskus on vaikea tietää, huutaako koira kivusta vai pelosta, kun jotakin pahaa tapahtuu, esim. jos toinen koira hyökkää sen kimppuun tai ilkeä ihminen lyö sitä.
Usein voimakas lämpö vaivaa koiria enemmän kuin kylmyys, mikä johtuu siitä, etteivät ne pysty kovin hyvin viilentämään hikoilemalla ruumistaan. Se onnistuu oikeastaan vain läähättämällä suu puoliavoimena ja hieman myös käpälien kautta.
Koiran jättäminen autoon lämpimänä kesäpäivänä on eläinrääkkäystä ja voi johtaa lyhyessä ajassa koiran kuolemaan. Vaikka ikkunat olisivat raollaan, lämpötila autossa nousee nopeasti vaarallisen korkeaksi.
Kova kylmyys tuntuu vaivaavan eniten käpäliä, joihin koirat saavat herkästi kylmäkramppeja. Krampit uusiutuvat helposti. Jos tassua hierotaan, kun koira pysähtyy ja nostaa sen, kramppi menee sillä kertaa yleensä ohi, mutta silti on parasta lähteä kotiin päin. Pienistä sukistakin voi olla apua.
Kuudes aisti
Erikoista ja harvinaista kykyä tajuta asioita sanotaan usein "kuudenneksi aistiksi". Onko koirilla kuudes aisti, kyky huomata asioita, joita me emme huomaa?
Maanjäristykset
Erilaiset eläimet, varsinkin linnut ovat osoittaneet pystyvänsä ennustamaan maanjäristyksiä. Esim. monet linnut lakkaavat laulamasta, ennen kuin on havaittavissa mitään merkkejä lähestyvästä järistyksestä. Koirat tulevat tavallisesti levottomiksi. Eivät kaikki, vaan vain jotkin niistä. Mikä saa ne tuntemaan, että jotakin on tapahtumassa? Sitä emme ehkä saa koskaan tietää.
Epilepsiakohtaukset
Koira pystyy havaitsemaan merkkejä omistajansa lähestyvästä epilepsiakohtauksesta, ennen kuin tämä itse edes aavistaa kohtauksen tulevan. Tämäkin voi johtua koiran kuudennesta aistista.
Nykyään opetetaan koiria ilmaisemaan epilepsiaa sairastavalle omistajalleen, että kohtaus on tulossa, niin että hän voi kutsua apua ja käydä pitkälleen.
Tulipalot
Joskus koirat pelastavat oma-aloitteisesti omistajansa, kun talossa syttyy tulipalo. Samoin tekevät muutkin eläimet, kuten kissat ja papukaijat. Valitettavasti se on aika harvinaista. Palon alussa vaarallisinta on savu, sillä se tainnuttaa sisällä olevat ihmiset ja myöskin eläimet. Ruotsissa koiria koulutetaan jo varoittamaan tulipaloista, ja vastaavanlaisia kursseja järjestetään ympäri maailmaa.
Vauva vaarassa
Eräs yhdysvaltalainen koira tuli haukkuen emäntänsä luo keittiöön, kääntyi ja juoksi kohti portaita. Emäntä ei ymmärtänyt, mikä sitä vaivasi, joten hän seurasi koiraansa, joka ryntäsi täyttä vauhtia portaat ylös huoneeseen, missä pikkuvauva oli nukkumassa. Silloin äiti näki, että vauvan kasvot alkoivat sinertää. Hän aloitti heti tekohengityksen, ja lapsi pelastui. Miten koira tiesi?
