IRC-Galleria

Huh hah hei, terveisiä Saksasta. En oo ehkä koskaan halunnut niin paljoa kotiin!

Häät oli oikein kivat ja kaikki meni muutenkin mukavasti sunnuntai-iltaan saakka. Netistä varattu hotelli osoittautui sijoittuvan Frankfurtin punaisten lyhtyjen alueelle; ilmankos julkisivukuva nettisivuilla oli niin tiukkaan rajattu! Kuitenkin, huone oli ihan siisti ja kaikki oli ihan ok... Kunnes yöllä heräsin tosi pahaan oloon ja jouduin remonttihommiin.

Sen jälkeen maanantaina oli semi-ok olo, joskin heikko. Pystyi ainakin käymään kaupungilla ja tekemään vähän ostoksia.. Mutta illan ruokailusta lähti uusi alamäki. En varmaan ikinä tule syömään kana-caesarsalaattia ja parmesaani oksettaa ohuelti. Lyhyesti, voin hyvin hyvin hyvin pahoin, kävin tiistaina paikallisella lääkärillä vähän saamassa lääkettä suoraan suoneen (joo, ja hotellin ikkunasta näin myös jonkun tekevän saman homman ihan itsepalveluna, mukavaa aluetta), voin vielä vähän lisää pahoin ja hei, jos ei se vielä riittänyt, niin kaupan päälle vielä vähän huonommin. Tommonen pahoinvointi on aika ikävää kotonakin, niin saati sitten vieraassa maassa kuumassa hotellihuoneessa! (Ja siis se kuumuus ei johtunut pelkästään musta ja Hennasta.)

Vielä kotiinlähdön kunniaksi ke-to-yö sujui laattahommissa (Ärsytti kovasti herätä huonoon oloon JO yhdeltä, ja siitä sitten jatkaen lähes tasatunnein..), enkä torstaiaamuna voinut mennä aamupalalle lainkaan. Onneksi mukana oli omahoitaja Hemppa, joka hoiti nestemäisen tarjoilun oikein mallikkaasti.

Heti hotellin ovesta lähdettyä olo tuli paremmaksi ja lentokentälle mennessä ei ollut enää juurikaan paha olo. Suomeen laskeuduttua korvat oli lukossa, enkä kuullut juurikaan, mutta sillä ei ollut enää merkitystä, koska A) oltiin Suomessa B) vastassa oli maailman ihanin poika.

Ja nyt voin jo ihan hyvin ja oon tänään syönyt kunnolla, mikä on aika jees kun mun menuun on tän viikon aikana kuulunut lähinnä vettä, muutama banaani, suolakeksejä ja teetä. :)