IRC-Galleria

Hui, enpäs oo tänne päiväkirjaan laittanu, että kyllähän sinne Saksaan suunnatahan ja takas tullaan vasta elokuussa. :)

Syksy on vierähtäny nopeesti, tai nyt ainakin tuntuu siltä, ainakin ajoittain :D Ja oikeestaaan nyt vasta kunnolla tajuaa, miten hieno syksy on ollut, ainakin töiden osalta. Kyllähän koulussa on ollut mukavaa ja pieniin ekaluokkalaisiin on niin ihastunut ja syksystä asti sitä on miettinyt, että noita tulee varmaan ikävä. Mutta silti se pääsi yllättämään...

Eilen oli kyllä semmonen ihanuus-kamaluus päivä. Keskiviikona oli jolujuhla, ja oli ihana kattoa niiden lasten esiintymistä joiden kanssa on koko syksyn ollut. Mutta eilen ku oli viimeinen työpäivä (tänään oli vain todistusten jako) ja näki ne muksut (ja opettajatkin) viimeistä kertaa (pitkään aikaan), niin haikeus yllätti. Ekaluokan opettaja (joka oli aikanaan ittelläni 3.-4. luokilla) pyysi viimesellä välitunilla, että tulisin vähän ajan päästä käymään luokassa. No mulle oli laitettu tuli keskelle luokkaa (kun ovat nyt viimesen viikon istuneet isossa ringissä) ja ensin ne laulo cd:n tahtiin yhden aapisen laulun. Sitten osa esitti semmosilla pahvisilla aapisen hahmoilla (jotka muuten leikkasin niille syksyllä :)) yhden tarinan aapisesta, jonka jälkeen ne kaikki esitti sellasen joulurunon joka oli niitten joulujuhlaesityksessä tonttuleikin lisäksi. Sitten laitettiin joku aapisen laulu soimaan ja ne anto kaikki itte piirtämänsä kortin. Ja lopuksi ne vielä kaikki halaskin mua. Ei siinä oikeen saanu kyyneliä pidätettyä vaikka kuinka yritti... Ne oli vaan niin sulosia ja niitä tulee ikävä.

Mutta onneksi edessä on uusi suuri seikkailu joka, ainakin toivottavasti, saa unohtamaan ikävän. Seuraava reilu puoli vuotta tulee olemaan tosi erilainen, mutta toivottavasti sitäkin hienompi!