Kuukausi sitten tähän aikaan olin sairaalassa..Tiesin että meille tulee enkeli..Tänään kävin haudalla..matkalla kun kävelin alkoi jo kyyneleet valua silmistä..mitä lähemmäksi pääsin hautausmaata sitä enemmän kyynelitä tuli ja sitä enemmän mua alkoi kuristamaan..
Ihmiset kummissaan katsoivat kyynel silmiäni..ihmetellen mikä tuotakin nyt vaivaa..eivät he tiedä..mistä voisivat tietää..
Sytytin kynttilän Viljamille ja pikkusiskolleni Helinälle..Itkin teki mieleni huutaa raivota paiskoa tavaroita mitä vastaan sattui tulemaan.. teki mieli huutaa miksi miksi meille kävi näin..En minä mitään enkeileitä halua mutta minulla on yksi enkeli jota rakastan jota kaipaan..
Yläkerran ukolla (jos sellaista on hieman epäilyttää) on sairas huumorintaju kun näin antaa tapahtua. En ennenkään hirveästi uskonut moiseen nyt vielä vähemmän..
En jaksa enää näytellä että kaikki on hyvin,että olen onnellinen (olen minä hieman on sentään mies joka rakastaa). en jaksa näytellä että jaksan että olen vahva......
koska en ole...
MÄ OLEN RIKKI,ONNETON JA SURUA TÄYNNÄ!!!