Me päivä päivält eletää,
mut sua en koskaa tuu unohtaa.
Nimes saa mut hymyilemää,
lähtös saa mut itkemää.
Toivon et joskus viel tavataa,
sateenkaaren toisen puolen rakkaus vielä odottaa.
Kun lähit, mä tunsin tuskaa, itkua, kipeää,
nyt vain enää, sun kanssa netissä pystyn puhumaan.
Ennen oltiin kuin paita ja peppu,
mut enää nähää vaa sattumalt.
Kaipaan sun ihanaa ääntäs, ihania kasvojas,
kaipaan kaikkee mitä sussa voi olla.
Sait mut syttymään, tuntemaan elämän lämmön,
lähtös heitti tunteet vittuun ja elämä katos.
Sun kans aina vatsa täynä perhosii,
joskus aikoinaa oltii viel onnellisii.
Kaikki katos kun hiekka tuuleen,
joskus itken takiis, toivon et saan takas tän tunteen.
Mulle kerrotaa sust paskaa,
en voi uskoo, sua rakastan liikaa.
Oot mulle tärkeempi ku mikään pääl maan,
sun luo tahon, vain sun mut epäonnistun taas.
Kaikki rakkaus biisit muistuttaa sua,
kai säki viel joskus kaipaat mua?
Kai me vielä joskus tavqataan,
tullaanhan me viel halaamaan?
Voidaanko ees soitella,
tai voitaisko ees illalla tavata?
Ootan sun tuloos tunnit,
saat mun pään pyörälle.
Hei pliis, ilmesty paikalle ku nähää,
älä feidaa, juokse mun luo ja halaa.
Voitko sanoo et oon sulle tärkee,
oothan aina mun puolel ?
Sun kans aina vatsa täynä perhosii,
joskus aikoinaa oltii viel onnellisii.
Kaikki katos kun hiekka tuuleen,
joskus itken takiis, toivon et saan takas tän tunteen.
- kun luet tämän, tiedät että tarkoitan sinua.