Kristiina kun päätti retken Henneistä jäi jälkeen hetken Elinana viimeinen.
Hanna-pulla metsään hiipi, pontikkaa kuin vettä litki Hanna-pulla ukkomies.
Kun pizza kuski yllättäen pizzaa sille toi, se oli tosi maukasta.
Ja Hanna sitä murusteli kuin nyt metsämies,
se oli tosi ällöää.
Katselivat toisiansa Hanna-pulla vatsassansa tunsi oksennuksen oireita.
Sanoi mikäs vittu olet, kun et ole humalassa ota tästä pontikkaa.
Se on ehkä vähän vahvaa mutta ei se haittaa,
on humalassa hyvä vaeltaa.
Siispä ota tosta tujaus ja jatka matkaas,
niin ei surut sua haittaa.
Elinana vastas Hanna-pulla,
pontikka vie järjen multa ja sitä juuri toivoinkin.
Siis anna tänne taskumatti jotta voisin olla tatti,
tämähän on loistavaa!
Niin lähti kauhee Elinana, mutta vieläkin,
kun Hanna-pulla öisin vaeltaa,
kiroaa se Elinanaa sitä saatanaa,
kun ei palauttanut taskumattia.
PRKL!