IRC-Galleria

En jaksa odottaa
ei lumeen peity suru vaikka peittyisi maa
uutta maailmaa
ensilumen puhdas pinta vailla sinne matkaavaa

Rukoilee taivasta
huutaa Jumalaa
auttamaan vaivaista murheen murtamaa
ilman Jumalaa on taivas alla maan
kutsuu lapsiaan luokseen palaamaan

En jaksa odottaa
ei kaipaus suostu toisaalle katsomaan
uutta maailmaa
ehkä surun siellä onnistuisin routaan hautaamaan

Miksi aurinko kuoli nauraen
nyt polku pimeässä käy
ja kuu sisartansa surien
kuin tähdet niitäkään ei näy
kunpa joku voisi hetkisen elon kahleita kantaa
ohi lukittujen ovien uuteen maailmaan

En jaksa odottaa
ensilumen puhdas pinta suunnan tästä näyttää saa
uutta maailmaa
perille kun sinne saavun näen kaiken ilman Jumalaa

JÄÄSTÄ SYNTYNYT

Auringon kuoleman syntyäkseen
Uusi maailma tarvitsee
Vain pisaran vettä kylmyyteen
Käsillä juoksemaan ihmisten

VARJOJEN VIRTA

Hiljainen järvi kauas kantaa
Säveltä maiseman pysähtyneen
Lehtikään ei katseen alla liiku
Kylmyys yksin ui pinnan alla

Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Ei sitä täältä löydy
Ei hetkeen mistään

Kuka eksyneelle tien näyttää
Kun aika kulkee vain loppuaan kohti

Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas

Tie haarautunut on jossain harhaan
Tässä lumi peittää merkit askelten
Vain värit vaihtuvat katseen alla
Kylmyys yksin yksinäisen rauhoittaa

Ja ruumis kaipaa vettä
Se huutaa vapautta
Vieraassa kaupungissa
Etsien kauneutta

On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

Vain varjot kulkevat tästä
Seuraavat toisiaan
Eivät odota ketään

Edessäni näen vuorten sortuvan
Silti hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan

Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin

Aina aurinko nousee jossain
Kuiskaa ja tielle osoittaa
Ei enää meri sateena piiskaa
Tuskin siihen havahtuisin

Yksin tuhannen joukossa
Aina jossain muualla
Juuret maasta riistetyt
Kerran elävät, kerran kuolevat

Taittaa kohtalon tahtoisin
Valon nähdä ja kääntyä takaisin
Siksi hetkeksi nyt jään
Kun tunnen tulvan nousevan

Varjojen virta
Kuolemaa kuljettaa
Maa on harmaa
Sydän poissa taas

On kaikki pian vailla tarkoitusta
Taivas luonut jo katseensa pois
Askel tuskaan, askel vapauteen
Jos tänne jään, en täältä löydä mitään

Hei jo lo le...

Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit
Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit
Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit
Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit

Hei jo lo le...

Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit
Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit
Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit
Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit

Mun geahča dan ođđa máilbmi, mun geahča dan ođđasit
Mun geahča dan ođđa máilbmi, mun geahča dan ođđasit

Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit
Geahča dan ođđa máilbmi, geahča dan ođđasit

Katseessani kirkas valo
Matkaan läpi autiuden.
Kenttä taistelun taakse jäänyt
Vain toistaa vaimeita kirouksiaan.

Veljeni ja viholliseni;
Ei kukaan heistä sano sanaakaan.
Miekan terän tunsin rinnassani,
Nyt kuulen kutsun Tuonelan.

Sade huuhtoo tuhot taistelun,
Vereni virtaansa vie.

Alla tähtitaivaan pohjoisen
Vaan en (enää) päällä maan...
Turhaan pelkäisin saapumista
Kuolemattomien keskuuteen.

Käsi kädessä ikuisuuden
Hyppään reunalta tyhjyyden.

Jumala on ollut hiljaa
kaksituhatta vuotta
kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu
kuluttaa vanhuuttaan

tekohampaat lonksuvat suussa
joku vaihtaa vaipat
ei muista viikonpäiviä, ei
suurta luomustaan

Poika kyttää perinnöksi
taivaan valtakuntaa
tajuton maailma on
Perkeleen syli

eikä sitä voi ohjata enää
mihinkään suuntaan
on peli pelattu, pallo
menetetty on

Syvissä vesissä unelmat kuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
murheen kielet mielet, haavat nuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
Kylmä syli!

Kuka uskoo kirjoituksiin
jaksaa asuttaa maata
unelmat kuolevat
jo kohtuihin

tai jos sattuvat syntymään
on murhe kumminaan
kuolema päätä silittää, sylkee
tulta lohtuihin

Lähestulkoon sokea neuvoo rampaa ylittämään katua
Likimain kuuro nauttii päänsä sisällä soivasta sävelmästä

Arkunkantaman päässä kodista
Olen jo melkein perillä
Arkunkantaman päässä kodista
Olen jo melkein perillä

Lähestulkoon sokea neuvoo rampaa ylittämään katua
Likimain kuuro nauttii päänsä sisällä soivasta sävelmästä

Arkunkantaman päässä kodista
Olen jo melkein perillä
Arkunkantaman päässä kodista
Olen jo melkein perillä

Arkunkantaman päässä kodista
Olen jo melkein perillä
Arkunkantaman päässä kodista
Olen jo melkein perillä

A raven came to me,
Spoke to me in my dream.
A long lost prophecy,
A forgotten legacy.

Echoes of yesterday,
Won't let these dreams fade away.
All the beauty I adored,
At the edge of the world.

Across the universe,
time is to be reversed.
No shelter can be found,
to this fate, we are bound!

Behold the final hour,
the last times will be dour.
All life falls into gorge
of the end of the world!

"burning skies
on the vengeances night.
Devastating scythe,
of the ancient Light."

I saw the might,
of the ancient Light!
And the beauty of the perishing world,
theres no tomorrow.
We have been warned.

"The sky's bird struck fire,
made a flame flare up.
The north wind burnt the clearing.
The north-east quite consumed it:
it burnt all the trees to ash and reduced them to dust."

Tuli kokko, iliman lintu,
havukka, tuolt' tuulten päältä,
litti lintu, syöksy sääksi,
sinitaivon selänteiltä.

Siivet sil' ol' suuremmoiset,
hövhenkarvat hurjanlaiset,
nokkanuoli kovin kopra,
silmäpari salamoiva.

Kuni kokonkaunis kaatos,
kuni havukan luova lento,
niin on mieli miunki ylväs,
niin on aatos miunki vappaa.

Toinen siipi maata viisti,
toinen taivon kantta raapi,
nokka koukki kuusiloit,
silmät näki tähtein' päähän.

Kuli halki kolmen kosken,
kolmen kosken, neljän virran,
kaunoisehen metsänmaahan,
suloisehen Suomenmaahan.

Kuni kokon kaunis kaarros,
kuni havukan luova lento,
niin on mieli miunki ylväs,
niin on aatos miunki vappaa.

Niin hilijaisen
näen hilijaisen
näen kulkeen niin mustan.
Niin tumman mustau
hiljaisen näen surussa kulkevan.
Kädet on siipinä, niin on kädet suojana
suojana siivet silmäin.
Surun silmäin, kädet siipinä
eessä mustan hunnun.

Kulkueen näen länteen
hiljaa, niin lipuu hiljaa länteen.
Kulkueen niin tumman leskein,
niin mustan nuornain leskein.
Jol kädet siipinä, suojana silmäin
kädet siipinä leskein.
Jol kädet siipinä, suojana silmäin
kädet siipinä leskein.

Hiljaa kuulen surun laulun
kuulen laulun katheran.
Hyrinän hyisen leskein
kivun tunnen kivun kuoleman.
Näen minä tumman taivaan,
palavan taivaanrannan minä nään.
Tuulesta kuulen hyisen huuon
sodan kylmän huuon.
Tuulesta kuulen hyisen huuon
sodan kylmän huuon.
Tuulesta kuulen hyisen huuon
sodan kylmän huuon.

Let chaos entwine on defenseless soil
Remove errors of man and sweep all the weakening kind

I am war, I am pain
I am all you've ever slain
I am tears in your eyes
I am grief, I am lies

Bygone are tolerance and presence of grace
Scavengers are set out to cleanse the human filth parade

I am pure, I am true
I am all over you
I am laugh, I am smile
I am the earth defiled

I am the cosmic storms
I am the tiny worms
I am fear in the night
I am bringer of light