IRC-Galleria

Teiltä kaikilta, joilta tuntuu, että minä olisin unohtanut, laiminlyönyt, suuttunut, loukkaantunut yms ystävyydestämme. Näin ei todellakaan ole, että olisin loukkaantunut ja suuttunut, mutta unohtanut tai laiminlyönyt ehkä. Siitä pyydän anteeksi.

Muutamat teistä jaksavat muistuttaa ja muistuttaa minua, että olisin unohtanut teitä. Väärin. Minulla vaan ei ole aina aikaa kaikkiin asioihin, vaikka itse niin haluaisin! <3 Tiedän kyllä, kuinka tärkeitä ystävät ovat, suorastaan elintärkeitä.

Minusta tuli vakaata elämää elävä perheen äiti, jolle perhe on YKKÖSASEMASSA. Minun elämäni muuttui täysin, kun tapasin Juhanin ja saimme lapsia. Helmi ja Toivo tarvitsevat nyt ikänsä vuoksi eniten minua, äitiänsä ja Juhanikin minua, vaimoansa. Minun elämän sisältööni kuuluu kyllä ilman muuta te, minun rakkaat ystäväni. Ja teistä, minun RAKKAISTA ystävistäni en halua millään luopua, vaikka en aina ehdi tulla kylään tai mukaan harrastuksiin.

En ymmärrä, miksi aina täytyy tekstata, meseillä tai olla muuten yhteydessä ihan joka päivä!? Jos ei viikkoon tai pariin kuule toisesta, heti on jotain kamalaa sattunut??? Voivoi sentään sanon minä! Tottakai minä ilahdun ja tiedän, että tekin ilahdutte, jos muistamme toisin ja puolin tekstiviestein tai muun tavoin, mutta miksi joka päivä sentään???

MINÄ VÄLITÄN TEISTÄ, OMAT RAKKAAT YSTÄVÄNI! Jos teillä on minulle asiaa, tai haluatte kylään, tai ihan kahdestaan oloa minun kanssani, niin totta kai minä mielellään kuuntelen, ja otan teidät kahville tai olla ihan kahdestaan Sinun kanssasi, mutta perheeni tulee kuitenkin ensimmäisenä. Älkää luulko kaiken aikaa, että olisin kääntänyt selkäni teihin! Kaikki on siis hyvin. Rakastan teitä! <3 Hymyä päivään, iloa sydämeen!!! *Hali*

T: Ystäväsi Anne