taitaa olla univelkaa turhan paljon.
ajattelin tänään klo. 17, että otan piänet päiväunoset.
heräsin kello 21.
niin ja taitaa olla ihmissuhdeongelmiakin liian paljon.
kumpa ne selviäisi, auts.
oih, päähän sattuu.
tänään paljon ympäriinsä kävelyä/pyöräilyä ja
eilen ähkyyn asti syömistä, liian paljon sanaharkkaa
suvun kesken sekä
breathe me.
minä pääsin kotiin, uskokaa pois.
vain muutama hassu kyynel, ei montaa.
olen ylpeä, sillä pikkuhiljaa opin kai
pitämään itseäni kasassa
lähdön hetkellä.
oi, kohta minä lähden täältä
missä sydän viihtyy.
en kerennyt nähdä kaikkia
kivouksia ja
harmittaa jotkut hassut pienet
asiat.
unta ehkä liian vähän,
korvataan se hihittämisellä. : ))
tänään tulin siihen tulokseen, että saan olla mitä haluan.
ihan oikeasti.
ja saan olla niin herkkä tai vahva kuin juuri sillä sekunnilla tuntuu
hyvältä.