IRC-Galleria

No pahus vie.
Nyt kyllä on aikas hmm fluffyä keskusteluja.
Huh huh. Jopas punastuttaa!
Kauheeta.
Tää on... hieno fiilis. Vähän pöhkö.
Naurattaa.

Ohhoh,
siinä meni ensimmäinen työviikko.
Sanon mielummin, että käyn töissä kuin työharjoittelussa. Huvittavaa. Tänään ei tapahtunut melkein mitään. Kasasin muutaman vitriinin, koululaispöydän, kävin syömässä ja.. that's it. Ei muuta. Ai niin, puhuin varmaan kolme neljä kertaa puhelimessa. Omituista.

Eilen oli tanssiharjoitukset. Se ei uskaltanut pitää mua kunnolla käsistä kiinni ja oli hukassa koko ajan. Mun piti viedä. No ymmärrän kyllä hyvin miksei se pystynyt, mutta silti. Ei oo enää montaa viikkoa jäljellä. Hmm kolme. Jännittää.
Eilen olin niin väsynyt, että kun tulin kotiin, söin, soitin puhelun ja menin nukkuun. En olis jaksanut puhua koska väsytti, mutta lupasin.
Nukuin ihan hyvin. Enemmän kyllä olis varmaan helpottanut.

Ei pahus! Unohdin taas soittaa autokouluun! Piti kysyä millon voin ajaa sen inssin, mutta unohdin. Pahus vieköön! Nooh, soitan sitten maanantaina.

Nytkin olen hyvin väsynyt. Oikeastaan, en oikein tiedä mikä tää tunne on. Pistän väsymyksen piikkiin. Onneksi äiti ei ole kotona, koska nyt tiuskin vähäsen. Rupesi suututtamaan.
Nälkä. Taidanpa mennä syömään.

Kaupunki ei ole mun paikka.
Ruma olen.

Cosplay asu vielä täysin tekemättä.
Gaala viikon päästä.
Jipii.


So tell me darling do you wish we'd fall in love?
All the time, all the time.

Jälleen painajaisia.
Ei tosin yhtä pahoja tällä kertaa.
Uh. Sitä tulee mietittyä että mitä ihmeen ajatuksia sitä oikein käsittelee kun muodostuu tuollaisia unia. En käsitä. Mä lupasin etten.. No olkoon.
Oli ärsyttävää heräillä vajaa tunnin välein ja nähdä niitä unia. Ei mukavaa. Ku nkello oli kaks, luulin että se oli seitsemän ja nousin jo istuunkin ja laitoin valot päälle. Sitten kun tuijotin vähän aikaa kelloa, tajusin mitä se oikeasti on. Ah pääsin takaisin nukkumaan. jee.

En oikein tiedä.
Hmm.
No juu, olen onnellinen. Vaikka sen takaamiseksi piti satuttaa jotakuta toista. Hah mä tiesin, etten päässy niin helpolla. Pitää olla varovainen.
Ja hiljaa. Se on vielä salaisuus! Katotaan kauanko jaksan olla hiljaa.

On vähän sellanen fluffy olo. Varsinkin kun kuuntele Owl City ä. Ihan liian fluffya. Tosin söpöä. Poppia..

Ihan väsyny kylläkin.
En oo tullu tällä viikolla vielä yhtenäkään päivänä suoraa koulusta kotiin, enkä tule tänäänkään. Tanssiharjoitukset. Vähän pelottaa mitä siitä tulee. Korkokengät kokeiluun tänään. Iik.

Onko mulla aina ollut näin outo tapa kirjoittaa?

Painajaisia.

Tai no, en ole varma oliko se painajainen vai ei. Siellä olivat kaikki ne joita rakastan, tai rakastin. Kaikki oli hyvin. Oli akunista. Mutta. Mun piti valita. Mun piti valita yksi ihminen joka ei kuole. Joka ei katoa pimeyteen.

Joo taisi se olla painajainen. Se jonka valitsin mätäni mun silmien edessä. Uh.


Siellä oli kylmä. Niin kylmä.
Käytävämäinen varasto. Minä yksin. Yritin kuunnella musiikkia jotta yön huudot katoais.
Ja mun piti jaksaa. Mun piti olla tukena. Mun piti lohduttaa vaikka ite olin huudon partaalla.

Hemmetti.

Kaunis kuutamo. Varpaat oli tunnottomat. Hiukset jäässä.
En tuntenut mitään.
En yhtikäs mitään.
En iloa, en surua en vihaa. En mitään.
Pelkkää tyhjyyttä.

Hukkasin sen. Hukkasin sen tunteen. Sen ihanan lämpöisen ja suloisen vaaleanvihreän tunteen. Hukkasin sen. Haluan sen takaisin! En kestä tätä tyhjyyttä!
Haluan mun rakkauden takaisin!

Uh huh.
Ensimmäinen "työpäivä" takana.
Mua jännitti aamulla ihan hirveesti, niinpä jäi aamiainen väliin. Se oli aikas huono juttu..
Sain huomata että se oli tosi hieno paikka! Kaikki työntekijät oli tosi mukavia, ja jopa ne naiset, tai kassaneidit miten nyt haluaa sanoa, moikkas mua. Olin suurimmaksi osaksi varastossa kokoamassa lipastoa missä oli ihan kamalan hankalat liukulistat, metalliset. Ruuvasin ja vääntelin ja kääntelin ja otin ne taas irti ja koitin taas mutta eiii. Miksei ohjeissa voi olla kunnon ohjeita nykyään!
Onneksi uskalsin kysyä apua.

Päivän huonoin juttu oli, että unohdin käydä syömässä. Tulin kymmeneen töihin, kolme varttia meni siihen, että mulle näytettiin paikkoja ja sitten olisi jo pitänyt lähteä syömään. Mulla kestää vähänaikaa kävellä sinne koululle, niin täytyy varata siihen aikaa, ja sit syönkin sen ainakin kakskyt minuuttia. oi voi.
Toivottavasti muistan huomenna mennä. Meenkin yhdeksään niin on vähän pakko.

Vähän musta tuntuu oudolta ja ilkeeltä, kun nyt jotenkin on kaikki sillai helppoa. Töissäkin helppoa ja kilttiä porukkaa. Ai niin! Siellä työpaikalla on yks tyyppi, jonka nimi ei sovi sille yhtään! Mun mielestä se näyttää ihan Pasilta. Huvittavaa.

Uh äskein tein typerästi ja hotkin ruokaa kamalasti kun tulin kotiin. Ei. Hyvä. Idea.
Yäk.

No tota noin.
Olin ilkeä, mutta heppu ei ollut melkein moksiskaan.
...ahaa?
Miten se on mahdollista! Ei tää voi olla näin helppoa..
Vai voisiko kerrankin käydä niin, että saan sen mitä haluan ilman että ketään sattuu? Voisiko se olla mahdollista..? Eih. En uskalla edes ajatella sellasta! Tässä on nyt jotain mätää. En uskalla ajatella mitään. Iik.

Owl City - The Saltwater Room

If my heart was a compas
you'd be north.

If my heart was a house
you'd be home.

I'm sorry.

Voi pahus.
En kai mä oikeesti voi olla niin ilkeä.
..kai mä taidan olla.


Hyvin nukuttu yö! Aah tuntuupas mukavalta. Mutta varpaat haisee.
Tänään pitäis olla siivouspäivä, mutta unohduin tähän kun halusin jotain kivempaa musiikkia :D
Oivoi. Tästä päivästä ei kyllä tule kauheasti mitään. Mun pitäisi tehdä yksi tosi tärkeä juttu, mutta en pysty. Tai uskalla. Mutta mun täytyy. Niin. Kai mun täytyy.
Oi voi.

Uuuh. Mun kaunis unimaailmani palasi. Näin painajaisia =__='

Okei nyt on uusi päivä, kokeilen vielä kerran jos onnistuisin saamaan simsin toimimaan. Ja yritän olla myös menettämättä hermojani kovin helposti. Tää tietokoneen kanssa räplääminen ei vain ole ihan mun juttu.

Kaunis ilma! Menen elokuviin tänään jej :D
Hmm tuli yhtäkkiä sellanen olo kun heräsin, että haluan laittaa hameen. Niinpä teen. Nyt vielä ferkkarit jalassa ja vähän uninen vaikka siitä on jo kaks tuntia kun heräsin, mutta kun on sitä univelkaa muutaman päivän. au, au.

Kyllä on omituista tää, että nyt meillä on työharjoittelua huhtikuuhun asti, sitten on melkein heti perään kesäloma, ja sitten heti syksyllä taas työharjoittelua hmm ainakin 8 viikkoa, mikäli muistan oikein. Ei kauheesti nähdä luokkalaisia. Uh huh. Vähän kummallinen olo sen takia. Ihan kiva yhteisö meidän luokka sillai kuitenkin on.

Mutta olen niin helpottunut siitä teoriakokeesta. Varsinkin kun pystyn taas syömään ja nukkumaan rauhassa. Ihanaa. Äiti on ostanu kaikkee hyvää :3