olipa kerran valtteri, joka meni psykiatrille.
- mikä teitä vaivaa?, kysyi psykiatri.
sitten valtteri alkoi vuodattamaan.
- kaikki alkoi siitä, kun menin naimisiin. vaimollani oli ennestään aikuinen tytär, josta siis tuli minun tytärpuoleni. sitten vanha isäni tuli meille kylään, ihastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin. Joten tytärpuolestani tuli silloin minun äitipuoleni. sitten saimme vaimoni kanssa pojan. koska poika on tietenkin tytärpuoleni velipuoli, hänestä tuli automaattisesti isäni lanko, vaimon veli siis. koska poikamme on äitipuoleni väli, hän on samalla minun enoni. isäni ja tämän uusi vaimo saivat myös pojan. hän on siten minun veljeni, mutta minä olen samalla hänen isoisänsä, sillä onhan hän tytärpuoleni poika. niinpä vaimoni on nyt minulle mummo, koska hän on äitipuoleni äiti. eli käännettynä: minä olen oman vaimoni lapsenlapsi. kun otetaan huomioon, että minä olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös oman itseni isoisä! siksi ahistaa.