IRC-Galleria

iiduska[]

iiduska[]

bongasi sinut vieraslistaltaan !

suomi vei<3Sunnuntai 18.05.2008 03:11

sori jätkät suomi vei<33 4-0 tiesin et suomi vie pelin 4-0

siwassaTiistai 08.04.2008 18:08

no mentiimpä koulun jälkeen hennan kans siwaan ku mulla oli 20 senttiä..noni sitte päätin ostaa chupachup tikkarin tai semmosen mutta se makso 25senttiä..aloin kaivaan laukusta ittelle 5senttistä mutten löytäny no sain sitte henriikalta sen .. noni päästiin kassalle nii tää kassan täti sanoo: avaisitko laukkusi !? ..no mie nostan laukun kassalle ja se myyjä alkaa tonkiin sitä .sitte sanon sille vaan et siinäpä tongit ... ja se vaan kärtysenä mutis jotaki ku ei löytäny mitää---mahto kyrsiä pikkusen:DD

[Ei aihetta]Lauantai 05.04.2008 21:21

-Rakkautta lehmuksesta-

Hei, tervehdys, minä tässä, ritarisi,
Pyydän sinulta, rakkaani, hyväksymään onnellisuuden.
Hei, hei, minä tässä, Picasso,
Lähetin sinulle piippauksen, ja olen rohkea,
Mutta sinun tulisi tietää etten pyydä sinulta mitään.

Haluat lähteä mutta et halua, et halua ottaa minua mukaasi,
Et halua, et halua minua mukaasi, et halua, et halua, et halua minua mukaasi.
Kasvosi ja rakkautesi lehmukselta,
Ja muistan silmäsi.

Soitan sinulle kertoakseni mitä tunnen juuri nyt,
Hei, rakkaani, minä tässä, onnellisuutesi.
Hei, hei, minä tässä taas, Picasso,
Lähetin sinulle piippauksen ja olen rohkea,
Mutta sinun tulisi tietää etten pyydä sinulta mitään.

Maanantai 31.03.2008 01:55

tarina pojasta:

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

juupa juu niimpä niinSunnuntai 30.03.2008 19:29

Vaaka
Vaaka on yhtä hilpeä kännissä kuin selvinkin päin, lisäksi meno alkaa yltyä ainakin flirttailun suhteen. Vaaka suostuu juomaan vain hienosta lasista pikkusormi pystyssä. Aamu meneekin sitten alushousuja etsien.

[Ei aihetta]Perjantai 28.03.2008 20:07

mitäpä jos värjäisin mustaksi hiukset ?;)

[Ei aihetta]Torstai 27.03.2008 21:20

7.03.08 11:24 <Ylläpito> Alaikäisyytesi vuoksi kuva-albumeissasi ei saa olla kuvia joissa esiintyy alkoholi- tai tupakkatuotteita.
27.03.08 11:24 <Ylläpito> Kaikilta kuvassa esiintyviltä henkilöiltä tulee olla lupa kuvien julkaisemiseen. Ilman lupaa esillä olleet kuvat poistettu.
juupa juu tänks niinaus<33tykkään niin susta-.-

[Ei aihetta]Sunnuntai 23.03.2008 22:08

kuvittele:
On perjantai-ilta, ajat autoa..
(Millainen on auto jota ajat?)
(Sinä olet kuskina!!)
Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.
(Ketkä ovat autossa kanssasi?)
Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.
(Mitä kappaletta kuuntelette?)

No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin.
Yhtäkkiä hullu kuski törmää teihin takaapäin!

Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle tien viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule muuta kuin hiljaisuutta. Hiljaisuutta..

Hiljaisuutta..
Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja suurissa kivuissa ettet pysty edes puhumaan.
Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat ikuisuudelta.

Viimein kuulet jotakin.
Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin helpottunut.

Makaat siinä, vieläkin autossa,
ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja ystäviä, entisiä rakastajia.
Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.

Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut paareille ja nostavat ambulanssiin.
Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä...

Olet yksin.
Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.

Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi.
Kuolenko minä?
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle tapahtuu?
Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?

He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.
Et koskaan enää näe heitä.

Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?
Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?

Ajattele sitä..
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa.
Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.
Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka IKINÄ kuulit.
Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa kaikille heille kuinka heitä rakastit?
Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi viimeisen kerran, että rakastit heitä?

Etkö toivo, että olisit voinut suudella poika/tyttöystävääsi viimeisen kerran?
Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka paljon pidit hänestä?
Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen kerran?

Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?
Jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!

Muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi.
Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja tarkoita sitä kun itse sen sanot.

Jos sinä et kopioi tätä, olet kylmäsydäminen etkä välitä rakkaimistasi!
Tämä voi olla sinun viimeinen mahdollisuutesi!
Kerro jokaiselle että välität.
Jos sinä ajattelet, että jokin päivä unohdan sinut; vastaus olisi, EI IKINÄ ELÄMÄSSÄNI!
Jos kysyisit, mikä on minulle tärkeää; vastaus olisi SINÄ!!
Jos sinä kysyisit, pidänkö sinusta; vastaus olisi, Kyllä ehdottomasti!
Sinä olet minun nauruni, minun puhdas helmeni, minun enkelini..

Sinulla on 30 s tehdä yksi toive..

*START*

*1

*2

*3

*4

*5

*6

*7

*8

*9

*10

*11

*12

*13

*14

*15

*16

*17

*18

*19

*20

*21

*22

*23

*24

*25

*26

*27

*28

*29


*30

*STOP!!!!*

Jos kopiot tämän viestin päiväkirjaasi toiveesi toteutuu.

[Ei aihetta]Sunnuntai 16.03.2008 21:12

Jos sä luet tän kirjeen nii mä oon jo menny
Mä en enää jaksanu sen takii mä oon lähteny
Mä kirjotin koska halusin teijän tietävän
Miks mä lähdin ja lopetin mun elämän
Se ei ollu hyvä, eikä se enää toiminu
Ketään ei huonoi välei mun kanssa solminu
Haistatti vaan vitut .................

Mä yritin korjata kaikki mun sotkut
Mut en onnistunu ja tiesin et se on loppu
Tää ei ollu kenenkään syytä enkä mä syytä ketään
Mä toivon ettei teissä syyllisyydentunteet herää
Koska sil ei oo mitään merkitystä enää
Mul ei vaan ollu mitään syytä enää elää
Mä lähin sen takii ku ei ollu hyvä olla
Joka vitun asias mä olin täys nolla
Mä en enää kestäny se oli pelkkää paskaa
Mul ei ollu yhtäkään syytä enää jatkaa
Teijän pitää vaan koittaa ymmärtää
Mä en pystyny antaa teille tän enempää
Kiitos ku jaksoitte tukea ja rakastaa
Uskoo luottaa ja mun takii jaksaa
Mä en tienny miten oisin voinu tän teille maksaa
Käyks jos mä suojelen teitä taivaasta