Tänään olen oppinut ettei kannata teroittaa laatikollista kyniä yhdellä kertaa, koska nyt peukalo on todella kosketusherkkä. Also, olen taas muistanut miksi kannattaa miettiä mitä lapsille sanoo. Keskustelut meni enemmän tai vähemmän näin:
Minä: Mikset käyny mun puolesta pissalla?
Lapsi: En käy. Soita naapurin Villelle.
Minä: Mul onälkä, lähetään jo.
Lapsi: Mee naapurin Villelle syömään.
Minä: Ai sä oot piirtäny kerrostalon? Kuka tossa asuu?
Lapsi: Arvaa?
Minä: Naapurin Ville?
Lapsi: Ei. Naapurin Hosa!
Minä: Mä piirsin leppiksen.
Lapsi: REISILEPPIS!
Minä: Mua väsyttää.
Lapsi: Mä vien sut Annelle hoitoon.
Lapsi myös keksi laulun karhusta, jota joku ampuu (muistaakseni kiväärillä?) Onneksi se karhu kuitenkin väisti --- ja suuttui ja sanoi, ettei niin saa tehdä, metsän eläimiä ei saa ampua tai "hukka sinut perii" ja siispä metsästäjä-miekkonen pyysi anteeksi ja muuttui pelkästään "auttajaksi" joka sitten leikki kaikenmaailman lampaiden ja leijonien kanssa ja vahti niiden lapsia. Laulu kuitenkin loppui jotenkin niin, että äitikarhu sanoi pienelle karhulle ettei se saa mennä metsään ettei se joudu "itsemurhan kyytihin". Siinä vaiheessa melkein repesin...