Oon tullut siihen yksinkertaiseen tulokseen, että joillakin ei ole elämää. Ja joillain ihan liikaa. Mikä sinänsä ei haittaa mua ollenkaan - mutta se mua haittaa, että ihmiset joilla niin sanotusti on jonkinsortin villi elämä menossa jaksaa valittaa niille, joilla ei (kyseisten ihmisten mielestä) ole ja se saa sut aina tuntemaan olosi hyvin mitättömäksi ja varsinkin turhaksi. Hyvin turhaksi.
Siitä mä en pidä.
Mulla on hei sentään työpaikka... jossa mä viihdyn. Vähän liikaakin, jopa.
Ja oma kämppä - joskin hyvin pieni. Mutta kämppä silti! Sattuneesta syystä en kauheasti hingu iltaa viettämään tänne Joutsan ah, niin kovin kiireiseen yöelämään. Olen aivan täynnä näitä samoja vanhoja iskurepliikkejä ja tonnikala/lohileipiä ja mitälie. Ei jaksa.
Göögö. Pitäsköhän oikeesti taas mennä leikkauttaan kutrit kuntoon. Nyt tarvii piristystä. Pahasti.
Tänäänkin menee taas kahdeksaan töissä joten en tiiä miten käy meikäläisen kaupankäynnin... ruoka olis jees... ja sitä paitsi, eilenkin löysin kotiin vasta yhden maissa yöllä... kuten perjantainakin. Jos tää ei oo elämää niin mikä on? *virnistää*