mietin eilen syntyjä syviä. (taas vaihteeksi)
tulin tulokseen, että tarvin jotain sisältöä elämään,
pohdin eri vaihtoehtoja:
MIES, alkaa välillä tuntua niin toivottomalta. en mä jaksa säätää
ja kerta toisensa jälkeen pettyä. ja miksi nuilla miehillä kuulostaa
olevan niin hankalia suhteita takana, ettei ne sitten muka niiden
varjossa uskalla heittäytyä uusiin juttuihinkaan? vittu mä inhoan
akkoja, jotka käyttää väkivaltaa tai pettää.
ei me kaikki olla samanlaisia. että jos sanotaan naisten olevan
hankalia, niin on ne sitä kyllä miehetkin.
mutta ehkä jonain päivänä..
LAPSI, voi sitä hellyyden ja rakkauden määrää mitä minulla olisi
annettavana jollekin toiselle. viimeaikoina olen katsellutkin lapsia
aivan eri silmin missä milloinkin, kaupassa, kadulla.. ja se vauvan
tuoksu! suloinen.siskon neli vuotias poikakin on niin mahtava
persoona, ettäh..
mietin, että saattaisin jopa voida tehdä lapsen yksinkin, ilman että
sillä lapsella tulisi ehkä koskaan olemaan tietoa biologisesta isästä.
MUTTA (tämä mutta on aika jännä kaveri, sillä yleensä
juttu muuttuu mutkikkaammaksi ja se on hyvä liittää moniin juttuihin)
olisiko minusta loppupeleissä kuitenkaan siihen? minulla ei ole esimerkiksi
ammattia. ja voisinko kuitenkaan ikään kuin ”hetken mielijohteesta ja huumasta”
muuttaa loppuelämäni, ilman vakituista kumppania elää kaksin lapsen kanssa?
periaatteessa ikää minulla jo olisi vaikka perustaa suurempikin perhe,
jos niin haluaa ajatella.
siinä kai ne kaksi sellaista vaihtoehtoa, mitkä varmasti toisivat sisältöä elämään.
mutta on tyytyminen nyt muuhun.
ELMO, elmo saa minulta nyt niin paljon rakkautta, lämpöä ja pusuja,
että ei moni uskoskaan. se on kuin pieni lapsi. ja sille on helppo puhua
asiasta kuin asiasta ilman, että se katsoisi minua jotenkin kieroon tai
tuomitsisi minut. se rakastaa minua kuitenkin kaikesta huolimatta, tiedän.
enkä osaisi enää kuvitellakaan elämääni ilman elmoa, vaikkei se pieni
ruikku ole vaikuttanut elämässäni kuin kaksi ja puoli kuukautta.
HARRASTUSkin olisi varteenotettava vaihtoehto. en vain tiedä, mitä alkaisin
ja mitä jaksaisin. millä haluaisin täyttää vapaa-aikani tämän ainaisen
miettimisen ja pohtimisen sijaan. mutta harrastus olisi sinänsäkin hienoa, että
siitä tulisi varmasti hyvä fiilis ja virkeämpi. ei tarvis aina valittaa jostain.
pitää ihan kunnolla nyt laittaa mietintämyssy päähän ja keksiä joku
oikein mukava harrastus.
TYÖ, nyt jatkan töitä. vielä ensi kuun loppuun asti myyn puuta ja sitten
tulevaisuus on täysin avoin. päivätyötä haetaan, ilta-/yöduunia onkin
jo tiedossa..
<3, viivi