IRC-Galleria

Tänään päätimme, että teemme pizzaa. Elina, minä, Minna ja Mari käytiin kaupassa ostamassa tarvikkeita. Oltiin ihan että JEE, ei tarvi käyä Osulassa ku K-Kaupasta löyty kaikki.

Mutta kun menimme meille, paljastui unohdus. Elina katsoi jääkaappiin ja tajusi, että meillä piti ostaa sienet Osulasta - joten niitä ei sitte ollu. Seuraava heureka -elämys tuli taikinan jo valmistuttua, kun Elina tajusi myös juuston puuttuvan. Jääkaapissa oli kyllä valmiiksi siivutettua Polar-juustoa, mutta se ei olisi sopinut pizzan arvolle, ja sitä oli liian vähän. Purkinavaajaa ei löytynyt, joten myös ananakset saatiin unohtaa (Kirsin, Elinan ja Marin iloksi).

Alkoi sekava häslinki. Kaikki katsoivat kauhuissaan toisiaan ja pohtivat ratkaisua. Paniikki kasvoi keskuudessamme ja itku oli tulla silmään. Ajatukset risteilivät ilmassa kiljunnan ja huudon aiheuttamien ääniaaltojen seassa. Mielessä kävi jos jonkinlaista; haetaanko juustoa naapurissa asuvalta ryhmänohjaaja/matikan/fysiikan opettajalta, entiseltä enkun opettajalta vai liikunnan opettajalta? Vai kenties yläkerran naapurilta?

Kun lähes kaikki muut vaihtoehdot oli käyty läpi, huomasimme Arin olevan onlinessa. Joten hänestä tuli uhri ja aloimme painostaa häntä tuomaan juustoa, ja pitkällisen jaarittelun jälkeen tuli tulosta: juusto ilmestyi, mutta ei ilman ongelmia. Hänelle luvattiin mm. munkkikahvit Amiscafésta, mutta juuston toimittaja luuli koko juttua kusetukseksi.

Osa porukasta lähti hakemaan juustoa ulkoa, mutta se toimitettiinkin suoraan ovelle. Hakijat ja toimittaja menivät ristiin. Tulipa kuntoiltua. Samalla näimme naapuria jolta olimme ensin kyselleet juustoa. Hän pahoitteli, ettei juustoa löytynyt tällä kertaa. Ehkä vielä joskus tarvitsemme juustoa uudelleenkin.

Ensimmäinen pizza oli hyvää (MUTTA SIINÄ OLI AURAJUUSTOA, MISTÄ HEIDI JA IIDA EIVÄT PITÄNEET!!). Demokratiahengessä pizzan täytteistä oli kuulemma keskusteltu, mutta tämä ei ollut kantautunut Heidin ja Iidan korviin. Pizza tuli syötyä, vaikka se haisikin ruokasulalle.

Toinen pizza oli maukas myös, koska siinä ei ollut Aura-juustoa. Mutkia oli jälleen matkassa, kun taikina ei meinannut onnistua ja Iida laittoi liikaa kinkkua. Pizza maistui aivan makkaralta. Pientä valoa pimeyteen toivat kebab ja ananas (ananas ei tosin maittanut Kirsille, Elinalle ja Marille). Ananasta siis saatiin, vaikka alussa toista väitettiin, sillä Iida otti vasaran ja meisselin kauniisiin kätösiin ja väkivaltaisin keinoin sai raastettua purkkia sen verran auki, että sieltä sai kaivettua ananaksia, jotka sitten kumottiin pienen pizzan puolikkaan päälle. Ananaksestakaan ei ollut puutetta.

Pizzat syötiin. Heidi totesi, ettei pahemmin pitänyt kummastakaan lätystä - jälkimmäisestä vähemmän, vaikka hän uskoi sen olevan mahdotonta ensimmäisen pizzan jälkeen, joka maistui kuulemma Aura-juuston takia sokeriselta ja makealta (=oksennukselta).

Enemmistön mielestä pizza oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Tämän jälkeen tosin Elina ei enää syö kinkkusuikaleita. Eikä Iida laita puolta pussillista tätä kinkkutuotetta pieneen pizzaan.

Mitä tästä siis opimme?
Käytä aina kauppalistaa kaupassa käydessäsi, tai ainakin varmista, että sinulla on aina juustoa jääkaapissa vaikka naapureille jaettavaksi. Koskaan ei voi tietää, jos joillekin kauniille neidoille iskee pakottava tarve tehdä pizzaa vaikka ei olisi juustoa. Tällöin on oiva tilaisuus tehdä päivän hyvä työ ja pelastaa neidot pulasta.