" Kolme ihanaa vuotta takana on.
Niin monen monta muistoa niitäkin on.
On paljon sanoja, lauseita, tunteita ja ajatuksia, jotka niihin sopia vois.
Ei niitä koskaan unohtaa voi.
Ne sydämmessäs aina on.
Nyt sitä valmistuttu on.
Tänään se juhlan aika on.
Nyt onnitella toisiamme voimme .
Se hetki ja tämä päivä pelkkää juhlaa on.
Ne monen vuoden uurastukset tulokset tässä on,
takana yksi vaihe ja edessä tuntematon tulevaisuus"
Valmistumisen jälkeen sitä sitten tuli kaupungilla hiuka pyörittyä ja oli hirmunen nälkä myös. Sit menin torille ostin sellasen tosi herkullisen kinkkupatongin. Oli ihanaa syödä ihanassa auringonpaisteessa hyvää syötävää. Siel tuli sellanen kesäinen ihana fiilis. Nyt sitten virallisesti se kesäloma alkoi. Hetken kesäihastelun jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Oli ihanaa ajaa,vaikka oli kyllä älyttömän kuuma autos. Eikun Puhallin vaan päälle ja ikkuna auki niin johan helpottaa.
Kotona mun ruusuni näytti aivan kuoleman kielissä olevalta. Siinä sitten ravasin muutaman kerran auton ja kodin välil ku hain tavaroita autost pois. Kyllä siin varmaan kaikki hiukan katseli kuten aamullakin kun ihan paniikis ravasin myös auton ja kodin välil ku aina oli jotain unohtunu. Niin mulla yleensä käy tärkeinä päivinä. Sit kotona pikkuveli tietty odotti et saa syödä mun tekemää valmistujaiskakkua ja sit kaapis on viel kokista ja alkoholitonta kuohuviiniä kai sekin pitäin kohta avata ja maistaa sitäkin juomaa. Täytyy jossain välis laittaa tähän kuva mun kakustanikin:D Ainiin ja sit ku aloin sitten sitä todistusta katsella kotona niin huomasin et siin oli myös joku kirjekuori jossa luki mun nimeni. Ihmettelin mitähän siinäkin on ja sit avasin tietenkin sen. Sisältä paljastuikin todellinen jymy-yllätys, jonka vuoksi hyppisin ja huusin riemuissani. Kuoren sisällä oli A4 kokoinen taiteltu lappu, jossa päällä luki Stipendi. ihmettelin mitä ihmettä?! Sitten avasin lapun , jossa luki näin "Sinulle Yrttiaho Ilse on tänään myönnetty Sskky:n 50 v. juhlastipendi 140%u20AC" Jokainen vaan voi kuvitella,että kuinka paljon sekosin onnesta sillä hetkellä. En ees osannu odottaa mitään tällaista olin täysin varma ,että turha edes kuvitella mistään stipendistä. Joten olin aivan syystäkin täysin ihmeissäni. Huusin siis ja kävelin edestakaisin keittiön ja eteisen välillä. Huusin veljelle "et ikinä arvaa mitä sain". Mun suu vaan loksahti auki ja olin siis täysin onnessani ja vielä kerran täysin yllättynyt.en ees muistanut korkokenkiikään riisuu ku olin niin sekasin. Yleensä hermostuneena tai riemuissani en pysy paikallani ja kävelen keittiötä ympäri tai muita huoneita. No nyt on sitten yksi vaihe takana ja seuraavan muutaman viikon aikana vaan tuloksia odotellaan ja mietitään mitä sitten tehdään. Joko menen tavoittelemaan omia unelmiani, josta olen haaveillut pitkään tai sitten jään miettimään, keksimään ja suunnittelemaan mitä tästä eteenpäin tekisin. Toivottavasti se seuraava asia on tuo ensimmäinen kohta.
