IRC-Galleria

on niin hiljaista.

kuuluu vain kellon tikitys ja koneen hiljainen humina. (huom. hyyyyvin hiljainen koska mulla on macbook pro ja se ei turhia hurise!)

en oikein tiedä mitä pitäis nyt tehdä. tulispa eve ja jenna jo ni voisin hengailla niiden kanssa. tekis mieli laulaa singstaria mut tuntuu että ääni ei oikee kestä.

enkä jaksa mennä uloskaan. pitäisköhän lämmittää sauna ja saunoa. ei sekään tosin huvita.

no joo. ehkä nyt keksin jotakin sitten.

ive done things that i know
i should regret

but i only regret leaving them so late.

'ive lost myself' is how
i should feel

but i only feel like ive found the real me.

i feel so unreal.

so surreal.

sur-real.

hehe.

nii että joo. väsyttää ja ei yhtään huvita. mutta! enää tää päivä ja sitte jo helpottaa koska luultavastikin, kun kerta huomenna on good friday, niin tanya on kotona ja mulla ois vapaata.

mä todella todella toivon. koska en nyt ollenkaan jaksa.

alkoholi ei ole vastaus.

alkoholi on kysymys.

"kyllä" on vastaus.







ja kaikki päättyy siihen että jalkapohjat on mustat koska tuli tanssittua ilman kenkiä koko ilta ja kävelet ilman takkia westbourne parkista ladbroke grovelle koska missasit pysäkkisi ja nukut rappukäytävässä koska avaimet meni hukkuneen takin mukana.

mwhahahaha. mitä tästä opimme aika paljonkin ehkä. toivottavasti osaamme soveltaa oppimaamme sitten tosielämän tilanteisiin. siis minä ja moninaiset persoonani keille tässä nyt ilmeisesti monologini osoitan.

hah.

hah.

hah!

ihan just suomeen. niinku ihan just ihan melkein just nyt mut ei ihan kuitenkaa just nyt pesee hampaat ja nukkumaa ku viime yönä 4h unilla ja huomenna illalla junctioniin joten vois olla vähä pirtsakampi.

tai mitä sitä suotta...

PS. IHAN HARVINAISEN SELKEÄ JA KIELIOPILLISESTI KAIKIN PUOLIN MOITTEETON TOISEKSI VIIMEINEN LAUSE EIKÖ VAIN (:

mä en kyllä yhtään tajua. aina kaikki jotka tyrkkää kersansa tänne mun holhottavaks on silleen että "i think its actually much easier, theyre just gonna play together".

mutta ei se ole. joanna ei oo yksin niin helvetin tyhmä että se kääntäis koko makuuhuoneen ympäri ihan vaan huvin vuoks. ja koko ajan noiden perään saa olla kattomas.

ja sitten vielä kun tanya sanoi, että ei ne tule kuin pariksi tunniksi, et ei tarvii niille ruokaa laittaa tai mitään. no eikö tuo äiti sitten sanonu lapsen tuodessaan että joo tosson rahaa jos tahot viiä ne johonki lounaalle ja että hän saattaa joutua jäämään kokoukseen eli viimestään joskus viiden - puol kuuden aikaan tulee hakemaan.

huoaaaaahhhhh. pitäs käydä suihkussakin.

ja lisäks mulla oli eilen illalla / tänä aamuna niin kauhee kotiinlähtöjännitys että makasin vaa silmät selällään sängyssä joskus neljän aikaan aamulla enkä saanu unta sitte millää. ja nytki mua rupes jännittämään. kummallista ku ei mua tänne tuleminen jännittäny sitte yhtään :D

Istutaan suskin kanssa penkillä. Pulu kävelee kohti.

T: Joo tuu vaan tänne niin mä potkasen sua.

Pulu lähtee kävelemään pois päin.

T: Ainahan nää kaupunkipulut on ollu kesyjä mutta en mä tienny että ne oikeesti alkaa jo ymmärtää puhettaki.
S: Joo-o.
T: Kohta ne on nii fiksuja että ne alkaa puhua itekin. Fiksuimmat puhuu lisäks vielä espanjaaki.
S: Tai suomee. Jos ne on muuttolintuja.
T: Tai jos niiden puluperheessä on suomalainen au pair.
S: Nii. Tarviihan nekin jonku auttaa lastenhoidossa ja siivoomisessa ja ruuanlaitossa.

(Au pair juttu tuli siitä kun Hammersmithin bussiasemal joku musta pikkupoika tuli kysyy Susannalta et "puhuksä suomi?" ja sit mietittii et mistäköhä se on oppinu suomee. Ehkä suomalaiselta au pairilta?)

oon nyt nii täynnä haaveita ja odotuksia enkä jaksa uskoo että muutama viikko ja kaikki tapahtuuuuu. omg aa tulee olemaan niin parasta aikaa ever.

1.5. KHARMASSA RÄJÄHTÄÄ

terveisin tiina ja sonja, kaksi valkolakkista englantilaista.

ps. kyytiä korvejättö-jkl?

tehtiinpä suskin kanssa vähän jäynää. hammerissa jossain sisustustarvikekaupassa säädettiin varmaan 10 eri munakelloa hälyttämään viiden minuutin välein. ollaan me vaan aika kelmejä.

oli muutenki hyvin JÄNNÄ päivä. jännän äärelle päästiin etenkin loppuillasta sonjan kanssa kun mietittiin maailman pienuutta ja mahdollisuuksiemme suuruutta ja kaikkea siltä väliltä.