Sun hymysi piti mut hengissä. Sen ajatteleminen sai mut aina paremmalle tuulelle, jaksamaan pienten vastoinkäymisten läpi.
Se oli aina ollut niin. Kun sä hymyilit, mä tiesin kaiken olevan hyvin.
Jos sä itkit, mikään ei ollut hyvin. Siksi mä ajattelin sua, sun hymyä, kun mä halusin pysyä elossa, pysyä järjissäni.
Levyn päättävä balladikammotus Zoom heilauttaa kuitenkin sietokykymittarini reilusti punaiselle. Kliseinen melodia ei rullaa yhtään ja Kaulitzin määkiminen aiheuttaa vain päänsärkyä.
Jäykkyyden maksimoinniksi rumpali takoo monessa biisissä joka iskulle basaria, virppaa tai molempia. Tämäkö on sitä saksalaista säntillisyyttä?
Hunden teema saa hetkeksi jopa nyökyttelemään, kunnes junnaava kertsi hyökkää päälle vääjäämättä kuin verottaja.
Tuottajat kiltit: antakaa pojille ensi kerralla parempia biisejä, niin tyylikkäät elektrokikatkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa.
I won't suffer, be broken, get tired, or wasted
Surrender to nothing, or give up what I
Started and stop it, from end to beginning
A new day is coming, and I am finally free
Run away, run away, I'll attack
Run away, run away, go chase yourself
Run away, run away, now I'll attack
I'll attack
Your promises, they look like lies
Your honesty, like a back that hides a knife
I promise you
I promise you
And I am finally free