IRC-Galleria

j-annu`

j-annu`

alias kiukkuliisa

Blogi

- Vanhemmat »

rtsyLauantai 03.10.2009 02:08


kuolkaa kaikki, anggssstt.
tylsää, pelastakaa joku ;ssss

aksjdTorstai 01.10.2009 14:08




oompas aika paska.
hävisin aliaspelin tiinalle 14 - 4 :ss
oon ihan kakka.

;>>Torstai 01.10.2009 00:28


mmmhhh, perjantaina kaverin synttäreitä viettämäääään <;
hiihhh

<;;Keskiviikko 30.09.2009 22:45

EILISEEN VIELLLLL.
Kummatki hevoset on turvassa tallilla (:
Fiksulla on vaan pari pientä haavaa jaloissa ;s Fiksu oli eilen hakeutunu toiselle tallille joka oli siprin lähellä. :) good fiksu!
Sutturalla on eilisestä karkureissusta selkä jumissa ;s

MEINASIN TÄNÄÄN TAAS KUOLLA.
okei, en ihan.

MEINATTIIN eka lähtee saana ja minä ratsastamaan, mie rustilla ja se vikel. NO olin sitte selässä ja rupes satamaan ihan perkeleen kovaa rakeita?! rusti säikähti sitä ja veti pienimuotoset hepulit ja pukitti vähän, NOHH mentii sitte takas sisälle ja ootettiin et raekuuro loppuu ja lähettii ajamaan rusakko :p

ratsastin vikellä kentällä ja vikke päätti sitten hypätä pystyyn.. eikä ollu ees satulaa ;s
no en kuollu, enkä tippunu. toisen kerran yritti hypätä pystyyn ku nostettiin ravi, mut se oli toooosiiii pientä ekaan verrattuna. :) <:::

pitää vielä dramatisoida, rusti nappas tänään minuu päästä kun siistin sen jalkoja, kaunis tuppo lähti hiuksista ;s asd
topi yritti syyä palan miun reidestä,ilmeisesti aatteli että en tarvitse miun toista jalkaa, mmh erittäin kivaa.



NORMI PÄIVÄ.

perseeeee;SSTiistai 29.09.2009 21:45

idefix lou
VOOI PASKA VOOOI PASKA VOOI PASKA VOOOI PASKA

porukka oli hiittaamas siprissä hevosia, siel oli hevoset suttura (space sandy) ja fiksu (idefix lou)
en tiiä vielä miks, tai miten ne oli karannu.
suttura oli ainaki kärryjen kanssa juossu metikköön ja kärryt oli jääny puuhun kiinni. :s
suttura oli kai riuhtonu ittesä irti, en tiiä miten, mut kärryt on paskana ja valjaat myösss. :s
suttura saatiin jo kiinni, sille ei kai käyny mitään.. mut fiksuu ei OLLA LÖYDETTY.
apua, mie kuolen kun oon kotona enkä tiiä mitä tapahtuu ja ollaanko sitä kantturaa löyvetty, halusin niin paljon ettimään sitä myös!! ´vaikkakin en henk.koht. tykkää siitä hevosesta ni VITTU PERKELE SAATANA VITTTUUU. kuolen, eii oo hyvä tämä. Fiksulla on vielä kuulema valjaat päällä ja ne voi tarttuu ihan mihin vaan ku se siellä jossain mehässä sekoilee :s kaiken hyvän lisäks siprin hiitti alue on hitun iso, ja jos se on loukkaantunu sinne jonnekki ni sitä ei välttämättä heti löydä.


Fiksu kaunis musta on vielä nuori varsa, sillä on vielä hieno tulevaisuus eessä. PERSEEE, toivottavasti sille ei kkäy mitään.

kuvassa fiksu.


< 3 Maanantai 14.01.2008 20:34

heli,jannu,heidi,ronja; ''ei vittu että tuo on hyvännäköne''
ronja; ''ja sen kaverit''
heidi; ''joo, kato sen perse.''
jannu; '' ei vittu, vaihetaan paikkoja, ihan nopeesti vaan''
jannu; '' hyvä perse.''
ronja; ''heli,vaihetaan paikkoja''
heli; '' eikä vaiheta, vaiha jannun kanssa!!''
jannu; ''en kyllä siirry tästä mihinkään''
(pitkän aikaista kyyläystä)
jannu; oijjoi.
jannu; ''HYVÄ PERSE!!''
heli; ''voiei, nyt ne luuli et mie huusin.''
ronja&heidi; ''MIE EN NÄÄ MITÄÄN!!''

--- sitten tapahtuikin kaikkea, mitä harvat tietää. <3 :D --- <- taino.. aikamoni,kaikki jotka tuli ohi..

tytöt joskus uusiks ;) <33

teitäkii ku niin harvoin näkee, toivos jotenki hyvittäväsä
tän kuluneen ajan, ja sit ku rupee miettii '' ei helvetti, mitäs tässä voi nyt enää tehä''
oli ihanaa ku törmäsin teihin sillon kaupungissa<3
toivosin et jokane miun elämänpäivä ois sellane mitä koin teijjän kanssa.<3
päätin tässä hiljattain et tuun näkee teitä useemmin..
vaikka raahaan teijjät jonnekki miun kanssa, niin mukavaa miulla oli<3
näkyillään useimminki.

*ryövärintytär helisee jassussa*


kiitos. ronja,heli,heidi<3 + pari nimeltä mainitsematonta henkilöä. :D
^-- minun miehiä kaikki<3

Lean tarina. Maanantai 19.03.2007 18:19


En muista paljoakaan syntymäpaikastani, siellä oli ahdasta ja pimeää eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisarusteni kuolleen ja kaipaan heitä niin.

Muistan myös päivän jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme toisiamme vasten, kukaan ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa missä on paljon erinlaisia eläimiä. Jotkut vaakkuivat! Jotkut naukuivat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääntä täältä.

Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti pienistä ihmisistä, lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, aivan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme. Joskus ilkeät ihmiset pelästyttävät meidät lyömällä ikkunaa. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä!","Minä tahdon tuollaisen!", mutta emme koskaan päässeet lähtemään kenenkään mukaan.

Siskoni kuoli viime yönä kun kauppa oli pimeä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kuinka elämä lähti hiljaa hänen laihasta ruumiistaan. Olin kuullut, että hän oli sairas ja minut pitäisi myydä äkkiä alennushintaan, jotta he pääsisivät minusta eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen aamulla ainoa ääni joka suri häntä kun aamulla hänen ruumiinsa otettiin pois häkistä ja heitettiin roskiin.

Tänään tuli perhe ja osti minut! He olivat ostaneet minulle kupin ruokaa ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön isä ja äiti kehuivat minua suloiseksi ja kiltiksi pennuksi! Minut nimetään Enkeliksi. Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Hellävaroien he opettavat minua erottamaan oikean väärästä. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään minä kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta rentouduin kun paras ystäväni pikku tyttö sanoi sen olevan ok. Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia sanoja perheelleni koska he näyttivät onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei oltu kuvattu. En ymmärtänyt lääkärin puheita, ainoastaan minua koskee nähdä perheeni niin surullisena! He rakastavat minua hyvin paljon ja minä heitä!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita minua sattuu pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaana ollakseni vahva pentu mikä minun kuuluisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku tytön niin surullisena ja kuulen vanhempien sanovan "Nyt on varmaan aika...". Usein olen käynyt eläinlääkärillä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringon paisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani. Juominenkin koskee. Yritän nousta, mutta voin vain inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki on niin surullisia enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän olla hyvä ja rakastettava, mutta mitä olen tehnyt väärin? Voi kumpa kipu menisi pois! Kumpa pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on niin kylmä. Minua niin pelottaa! Ihmiset halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta enään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku tyttö halaa minua hellästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni jossain kaukaisessa ja vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnelisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla eli pienellä hännän heilautuksella ja hellällä kuonon tökkäyksellä. Olin toivonut viettäväni monta ihanaa vuotta heidän kanssaan, mutta niin vaan ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs" sanoi eläinlääkäri "Eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule oikealta kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes nään rakkaan perheeni uudelleen.

Tätä tarinaa saa julkaista ja levittää toivoen, että se pysäyttäisi moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.
Copyright 1999 J.Ellis
- Vanhemmat »