>Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
>kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat
>nuoria.Tiedättehän....
>Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen
>aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia
>sisaruksiaan selässään.
>Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,
>vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,
>ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää.
>Itse en koskaan kertoisi tällaisia, vannoin...
>
>Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten
>helppoa nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun
>nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät
>todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!
>
>Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme
>tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse.
>Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä,
>paperille, kynällä.
>Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että sai
>kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti
>viikon.
>Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa
>musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
>Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen
>radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun
>päälle ja pilasi koko kappaleen.
>Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne
>piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.
>Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka
>perheessä.
>Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä!
>Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta. Joko noin, tai
>sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston kanssa. Ei ollut muita
>vaihtoehtoja.
>
>Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa
>puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan
>puhelin tuuttasi varattua.
>Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan numeronnäyttöjäkään. Kun
>puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.
>Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli
>jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti
>kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä
>voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
>
>Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita.
>Meillä oli joku kämäinen tv-peli! Ja maailmassa oli sormilla laskettava
>määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät
>lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.
>Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä.
>Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi
>neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan
>sama kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata
>läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit.
>Ihan kuin elämä!
>
>Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
>olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se
>siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari,
>mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia
>nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.
>Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
>lauantaiaamuna.Ymmärrättekö te??
>Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.
>
>Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin "#%%/hyvin!
>He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-
>luvulla!
>
>Perkele!